Rambo

Nadja Sumasen Finlandia Junior-voittaja Rambo on julkaistu lokakuussa, ja se on jo käsikirjoituksena voittanut 2015 Otavan ja Otavan kirjasäätiön nuortenromaanimestaruuden. 

Rambo kertoo kahdeksasluokkalaisesta pojasta, jolle on diagnosoitu ADHD, ja jonka äiti on masentunut. Impulsiiviselle, ja herkällekin Rambolle on lätkäisty jo pienenä erityislapsen leima.

Rambo lähtee kesällä äitinsä miesystävän, Rotan, eli Riston mökille, jossa lopultakin pääsee laskemaan suojakilpiään. Myrkyllinen Liina kuitenkin rikkoo Rambon rauhaa ja äidin sairaus synkentää tunnelmaa.

Tykkäsin Rambosta hahmona - oli kiva lukea päähenkilöstä, jolla oli diagnoosi, ja uskon että häneen voi myös samaistua. 

Kirja oli sopivan "juoneton", vaikka siinä olikin loppuhuipennus. 

Tarina oli realistinen, ja vaikka Rambolla olikin luonne ja persoona, henkilönä hän voisi olla meistä kuka vain, tai kenen tahansa kaveri tai tuttu. En Sumasen taustasta, tai kirjaan käytetystä taustatutkimuksesta tiedä, mutta uskon, että aihe on jollain tavalla myös häntä koskettava. 

Kirjoitustyyli on vapaan ja hyvällä tavalla lennokkaan oloinen.

Suosittelen, jos kaipaat nopeahkoa lukemista, tai jos koet kuuluvasi lukijana ennemmin todenomaiseen, kuin jännityksen tai fantasian piireihin. Ikähaarukaksi sanoisin 4-8-luokkalaiset / 10-15-vuotiaat.

-AtheneGirl

Klaanien varjoja (Soturikissat novellit #3)

 Klaanien varjoja sisältää novelleista seitsemännen Vaahteravarjon koston, kahdeksannen Hanhisulan kirouksen, sekä yhdeksännen Korppitassun jäähyväiset.

Klaanien varjoja on julkaistu suomeksi 13.12.2021. ja on tällä hetkellä toiseksi uusin suomennettu Soturikissat-kirja. Kirjan on kirjoittanut tiimi Erin Hunter ja suomentanut Nana Sironen.

En voi suositella kirjan, tai edes arvostelun lukemista, jos muu sarja ei ole ennestään tuttu! Novellit sisältävät pienempiä tarinoita ja kertomuksia itse sarjassa enemmän sivuun jääneistä, mutta silti merkittävistä hahmoista.

Vaahteravarjon kosto

Vaahteravarjo esiintyy merkittävimpänä Tähtien enne-saagan loppupuolella, mutta on häärinyt sarjan taustamalla Villiin luontoon-kirjasta saakka. Vaahteravarjo oli naaras, joka eli hieman ennen Sinitähteä, ja rakastui Jokiklaanin soturiin. Tästä syystä Vaahteravarjoa kohdeltiin kohtuuttoman julmasti, ja lopun, lyhyen elämänsä ajan, hän hyvitti pentujensa kuoleman.

Hanhisulan kirous

Hanhisulka oli Sinitähden emon, Kuukukan veli, jonka osaksi lankesi erityinen näkemisen kyky, ja suhde Tähtiklaaniin. Innokas Hanhisulka oli erityisyytensä vuoksi pennusta saakka ulkopuolinen, ja yleisesti vähän outona pidetty kolli, joka ei koskaan todella saavuttanut Myrskyklaanin luottamusta.

Korppitassun jäähyväiset

Wait, do we have a gay ship here? 

Liian paljon tietävä Korppitassu joutui pakenemaan Myrskyklaanista hyvin pian. Nuori kolli muutti Ohra-nimisen erakon luo latoon, lähelle metsäreviiriä, ja kohtasi sarjan toisinaan.

Korppitassu oli jo vanha, mutta elänyt elämänsä iloisesti Ohran kanssa. Klaanit olivat muuttaneet järvireviirille ukkospolun tuhottua vanha reviiri, mutta jokin kutsui Korppitassun soturinsydäntä takaisin klaanielämään. Kun Ohran siskon Orvokin pennut osoittivat erityistä kiinnostusta soturiuteen, Korppitassu lähti Tähtiklaanin opastamana viimeiselle matkalleen, viidennen klaanin luo. 

Ehdottomasti viimeisempiä, uusia kirjoja mielenkiintoisempi. Pidin näistä novelleista todella kovasti - jotenkin ne olivat mielenkiintoisesti ja tavanomaista tunteikkaammin kirjoitettuja.

Suosittelen, jos Uusi profetia, sekä erikoisseikkailut Tulitähden tehtävä ja Taivasklaanin kohtalo on jo luettu!

-AtheneGirl

Throne of Glass (osat 1-6)

 Throne of Glass (jonka nimeä Maze Runnerin tavoin ei olla suomennettu) on Sarah J. Maasin ensimmäinen ja huomattavasti fantasiapiireissä huomiota saanut kirjasarja. Koko sarjaa ei olla vielä suomennettu - viimeiset osat suomennetaan tietääkseni tämän vuoden aikana.

Throne of Glass kertoo Celaenasta, salamurhaajasta, joka aikoo saada menetetyn maansa takaisin.

Sarjaa on sen pituuden vuoksi todella vaikea tiivistää, mutta näiden kuuden kirjan aikana juoni on saanut heitellä paljon, hahmoja on tullut lisää ja poistunut, ja suhteet niiden välillä ovat muokkautuneet. 

Vähän pitemmissä sarjoissa hienoa on itsenäisiin teoksiin verrattaen juuri se, että hahmoihin ehtii tutustua, niin kirjailija kuin lukijakin. Tarina saa edetä omalla painollaan, olematta kuitenkaan missään vaiheessa puuduttava. 

Tässä(kin) sarjassa oli se piirre, että se henkilö, joka leimataan koko kirjasarjan alun ajan pahikseksi, tuhotaan, ja sen alta paljastuukin isompi, ja monimutkaisempi juoni, joka kantaa lopun sarjaa. Tulee sellainen, näh, eikö tätä suurempaa kuviota voitu avata aiemmin.

Throne of Glass on tosiaan monimutkainen, ja tosi tarkkaan kirjoitettu. Kuvailua on fantasiakirjaksi vähän, mutta jokainen yksityiskohta on merkittävä - joihinkin palataan vasta useamman kirjan jälkeen. Hahmojen taustatarinat ovat mahtavia, ja vaikka jotkin tärkeät hahmot ovatkin eläneet tuhansia vuosia ennen aikaa, johon kirja sijoittuu, niiden merkityksellisyys ja ajoitus ovat juuri täydellisiä. Sarja ei myöskään perustu lainkaan sattumiin, vaan ennalta määrättyyn, muinaiseen lupaukseen ja virheisiin. 

Vahva vahva suositus fantasianlukijoille kuudennesta luokasta ylöspäin / omalla vastuulla. 

Sarah J. Maasilla on myös uudempi kirjasarja Valtakunta, (ei myöskään kokonaan suomennettu), jonka arvostelun voit lukea Vanhimmista. 

-AtheneGirl