The Folk of the Air -sarja

 The Folk of the Air (suom. Ilman kansa) on Holly Blackin fantasiatrilogia, jossa yhdistyvät korkea fantasia ja tuntemamme ihmismaailma. Holly Black on yhdysvaltalainen kirjailija ja tunnettu erityisesti lasten fantasiakirjasarjastaan Spiderwickin kronikat, sekä Cassandra Claren kanssa kirjoitetusta Magisterium-sarjastaan (arvosteltu blogin Simplesiten aikoina, arvio löytyy vanhoista //Kirja-arvosteluista). Folk of the Air on julkaistu vuosina 2018 ja 2019, eikä niitä olla suomennettu.

The Folk of the Air kertoo ikänsä Haltiamaassa (Faerieland) eläneestä Jude Duartesta - kunnianhimoisesta nuoresta naisesta, jolle ojennetaan mahdollisuus valtaan, josta hän olisi tuskin voinut uneksiakaan. Koko elämänsä pelossa ja nöyryytyksessä elänyt Jude tarttuu tilaisuuteen, vaikkei se olekaan aivan sitä, mitä hän kunnialta odotti. Lopulta älykäs ja juonittelua kaihtamaton nainen löytääkin itsensä korkeimmasta asemasta, jota Haltiamaa voi hänelle tarjota. Voiko totuuksilla valehdella, entä voiko juonittelija joutua juonen kohteeksi?

Sarjan keräämän fanikunnan perusteella kuvittelin sarjan olevan pidempi. Trilogia keskittyy käytännössä vain Judeen helpottaen toki kirjan luettavuutta, mutta poistaen siitä heti syvyyttä muiden hahmojen tuntuessa etäisemmiltä.

Jude oli hahmona minulle ennennäkemättömän kiivas, impulsiivinen ja kunnianhimoinen. Minusta Juden hieman kieroutunutkin moraalin puute, vallanjano ja älykkyys olivat hyviä merkkejä ja seurauksia hänen äärimmäisen traumaattisesta lapsuudestaan ja kasvatuksestaan vanhempansa tappaneen punalipan (redcap) talossa. Kaksossisko Taryn on sopeuttanut itsensä samoihin kokemuksiin eri tavoin esiintyen miellyttävänä ja myötäilevänä itseään ja siskoaan suojellakseen, mutta sarjassa saadaan huomata rajumpiakin piirteitä. Joku traumoista ja muuten psykologiasta tietävä tai kiinnostunut saisi näistä kirjoista varmasti vieläkin enemmän irti!

The Folk of the Airin maailma on fantasiamaailmaksi melko tavanomainen, eikä sisältänyt erityisiä yksityiskohtia tai suurempia kuvioita. Miljöön kuvaus oli suurilta osin melko pelkistettyä, mikä on saattanut olla tarkoituksellista minä-kertojan luonteen vuoksi. Olennaiset kuviot selitettiin hyvin, eikä juoni kaarrellut tai tehnyt turhia haarautumia, joita oltaisiin viimeisessä kirjassa jouduttu selittämään. Se ei olisi sopinut tämän trilogian luonteeseen.

Esiintyvä romantiikka oli raadollista, mutta jotenkin söpöä, ja sopi sarjaan hienosti! Samoin kaikki muukin tunteettomuus ja tunteellisuus - kaikki oli hyvin toteutettu tilanteisiin ja hahmoihin nähden.

Suosittelen luettavaksi Sarah J. Maasin, Throne of Glassin, Cassandra Claren ja varjometsästäjien faneille, sekä aiemmin mainitsemastani psykologiasta kiinnostuneille! Huippu sarja ja sisälsi hirmuisesti infoa ja loogista etenemistä loppujen lopuksi melko pienestä sivumäärästä huolimattakin. Ymmärrän fanikunnan rakkautta, vaikkakin toivoin, etten olisi niin paljoa fandomia lukenut spoilerivaroituksia uhmaavasti - tulin nimittäin pahasti spoilatuksi :(. 

Huomioidaan vielä, että trilogia on tosiaan erityisesti nuorille aikuisille suunnattua YA-fantasiaa, kuten esimerkiksi Throne of Glass. Ikäsuositukseksi sanoisinkin yläasteikäiset! -AtheneGirl