Paluu Grishaversumiin / Six of Crows -sarja

(fonttikokoa suurennettu)

Sarjasta Paluu Grishaversumiin - englanniksi ja tunnetummin Six of Crows (fanikunnalle myös SoC)("Variksista kuusi") - ollaan suomennettu ensimmäinen osa Korppien kehä. Duologin toinen osa Hämärän valtakunta julkaistaan suomeksi vielä tämän vuoden syksyllä, mutta minun tuli luettua toinen osa The Crooked Kingdom ("Vääristynyt Valtakunta") englanniksi. Kirjat on kirjoittanut Leigh Bardugo.

Paluu Grishaversumiin sijoittuu samaan maailmaan Grishaversumin kanssa, joitakin kuukausia Tuhon ja roihun tapahtumien jälkeen, mutta niihin mitenkään liittymättä. Itsenäinen sarja kertoo kuudesta Kerchin saarivaltioon eri syistä päätyneestä nuoresta, käytännössä teinistä, jotka dregsien katujengin haltuunsa ottanut Kaz Brekker on kerännnyt yhteen omia tarkoitusperiään varten.

Wowwwwwtsiwow, siitä onkin aikaa kun jokin sarja on näin tullut ahmittua. En muistanut ollenkaan Bardugon kirjoitustyyliä, enkä ainakaan sitä, miten se kuvaakin näin onnistuneesti tunnelmaa. Grishaversumin arvostelussani taisin ihmetellä näkökulmien puutetta, no, tästä sitä ei puuttunut! Kuusi päähenkilöä on äääääärimmäisen vaikeaa saada toimivaksi, mutta Bardugo on saanut sen toimimaan upeasti!

Juoni on jännittävä ja Bardugon kirjoittaminen yksityiskohtaista. Vaikka minusta sarja oli upea, voin kuvitella, ettei se uppoa kaikille. Teksti on toisinaan todella intensiivistä ja nopeatempoista, ja nimenomaan fantasiasaagana tämä poikkeaa Grishaversumista täysin. 

Tavallisessa tapauksessa näiden päähenkilöiden väliset suhteet olisivat ärsyttäneet minua "yksinkertaisuudellaan". Vetäen mutkat suoriksi: kuusi hahmoa, kolme paria. Bardugo on kuitenkin luonut kuudesta variksesta jotain enemmän, nimittäin ystäväporukan. Aivan ainutlaatuisen sellaisen, jollaisesta en ole vielä koskaan ennen lukenut. Kirjan kaikki kuusi näkökulmaa ovat todiste Bardugon taidosta luoda täydet 15 (Kaz&Inej, Kaz&Nina,jne.) erilaista suhdetta, jokainen erilaisia ja silti keskenään dynaamisia. 

Mitä nämä Brekkerin aiemmin mainitsemani tarkoitusperät sitten ovat? Brekkerille motivaatio kaikelle on raha. 

SoC on fantasiaa täydellisimmillään, sen maailma on luotu täydellisen yksinkertaiseksi, mutta samalla ikäänkuin... kolmiuloitteiseksi. Kuinka sitä kuvailisin? Maailma tavallaan tukee itse itseään, mikä ominaisuus puuttuu toisinaan varsinkin korkean fantasian kirjoista, mitä tämäkin sarja edustaa.

Puhun usein juonen aukeamisesta kaulahuivin neulomiseen verraten - tässä tapauksessa en käyttäisi kyseistä vertausta. Juonenkäänteet eivät ole SoCn keskiössä, niitä ei tarvita, sillä kaikki tarpeellinen on jo olemassa.

Six of Crows ollaan yhdistetty todella onnistuneesti Netflixin Shadow&Bone-sarjaan Grishaversumin ohelle! Suosittelen lämpimästi! 

AtheneGirl

Bonus! Siitä, kun luin Grishaversumin on jo niin kauan, etten ollut täysin varma, mihin asioihin kiinnitin huomiota Bardugon kirjoitustavassa tai juonenluonnissa. Uteliaisuuttani palasin lukemaan vanhan arvosteluni, ja yllätyin.  Olin nimittäin maininnut, etten yhtään tykännyt Six of Crowsin yhdistämisestä Shadow&Bone-Netflix-sarjaan. Sanatarkasti: "Ilmeisesti sarjaan oltiin yhdistetty myös Six of Crowsin hahmoja, mikä oli mielestäni turhaa ja sekoitti tarinaa." Olen nyt ihan eri mieltä, mutta tällöin vielä koko sarjasta mitään tietämättömänä ymmärrän ärsytykseni.

Bonuksena myös laskuni siitä montako suhdetta syntyy kuuden hahmon välille:

K: N J I W M 5

N: J I W M 4

J: I W M 3

I: W M 2

W: M

A Court of Frost and Starlight

A Court of Frost and Starlight ("Kuuran/hallan ja tähtivalon valtakunta") on Sarah J. Maasin Valtakunta-sarjaa jatkava novelli. Kirjaa ei olla suomennettu J. Maasin uskomattomasta suosiosta huolimatta. ACOFASin jälkeen Valtakunta-sarjaa jatkaa vielä yksi novelli A Court of Silver Flames ("Hopeisten liekkien valtakunta"), jota en ole vielä ehtinyt lukea. 

(ACOFAS = A Court of Frost and Starlight. Sarjan kirjojen nimien ollessa niin pitkiä fanikunta on ottanut tavaksi käyttää tämänkaltaisia lyhenteitä)

ACOFAS sijoittuu aikaan joitakin kuukausia Valtakunta-sarjan viimeisen osan Siiveniskujen valtakunta jälkeen ja kuvaa luonnollisesti Hybernin vastaisen sodan vaikutuksia. Novellin kerronta osuu Winter Solsticen, joulun kaltaisen juhlan, aikaan, ja on täten myös paikka henkilöhahmojen monimutkaisten suhteiden kuvailulle. Hieno valinta!

ACOFAS kuvaa mielestäni muista vastaavista poiketen hyvin sodanjälkeistä (fantasiamaailman) jälleenrakentamista. Tästä kerrotaan usein kirjojen lopussa tai viimeisessä kappaleessa, mutta tämä osio ollaan yleensä pyhitetty tuhojen kauhistelulle, jonkinlaisille suunnitelmille ja huipputoiveikkaille tulevaisuudenkuville - yleensä tylsintä kirjassa, mutta monesti kiistämättömän tärkeä osio ennen kirjan loppumista. Sarah J. Maas on pyhittänyt tälle kokonaisen novellin.

Kuten Sarah J. Maasilla on tapana, Valtakunta-sarjan kymmenet tapahtumat, käänteet ja täysmittaiset sodat sijoittuvat vain vuoden sisälle, mikä syö tämänkin kirjan tunnelmaa. Vaikka fantasia genrenä mahdollistaa sen, että kaikki on mahdollista, olisivat kirjat ja sarjat koskettavampia ja realistisempiakin, jos konfliktien ja niiden seurausten kesto olisivat pidempiä. Velarikseen kohdistui sodan aikana vain yksi hyökkäys - entä jos sota olisi kestänyt pidempään? Täytyy kuitenkin huomata, ettei Hybernin sodan jälkeen Prythianissa haluta korjata vain sen jälkiä. Sota ja sen jälkeinen aika nähdään tilaisuutena uudistua suuremmin ja tehdä maailmasta parempi paikka. ACOFAS tapahtuu noin viikossa, mikä on kuitenkin tässä tapauksessa hyvä kesto! Kerronta on muistaakseni aikaisempaa sarjaa yksityiskohtaisempaa ja sopii novellin tunnelmaan.

Epäsuosittu mielipiteeni myös on, että Rhysand on toisinaan melko sietämätön. En muista ajatelleeni aiemmin näin, mutta ACOFASissa korostui se, kuinka vanhana pariskuntana Feyreä ja Rhysiä pidetään. Nämä ovat tietäneet toisistaan hädin tuskin kahta vuotta, mistä suureen osaan on kuulunut jonkinlainen ulkoinen kriisi! Ihan järjetön ikäero ja parin ylipäätään melko intohimoinen suhde tekevät minut hieman epämukavaksi. Nämä eivät mielestäni ole kuitenkaan kirjailijan virheitä, vaan oikeasti aika tärkeitäkin yksityiskohtia, joista olisi hienoa voida jutella vaikka lukupiirin kanssa joskus. Toivon, että nämä ovat olleet kirjailijalle tietoisia valintoja.

Maasin sarjat Valtakunta ja Throne of Glass (nimeä ei ole suomennettu, mutta sarja on!) on arvosteltu blogiin aiemmin. ACOFASia suosittelen, jos Valtakunta on jäänyt jo taakse, sillä ilman sitä tämä novelli on melkoisen tynkä. Kaikkiaan hieno lisä, ja tulen lukemaan varmasti myös jatkavan novellin ACOSFin!

AtheneGirl