(っ◔◡◔)っ ♥ 2023 ♥

Blogimme ylitti tänä vuonna 100 kirja-arvostelun rajan! Vuoden vaihteeseen mennessä KisuMisuun on arvosteltu 106 kirjaa ja sarjaa!

Tänään KisuMisuXDD täyttää 5 vuotta! Tiesitkö, että meidän viskari on tänä aikana ehtinyt kerran vaihtaa osoitettaan. KisuMisu muutti Bloggeriin Simplesitestä sen ilmaisen kokeilujakson päätyttyä, ja suurin osa arvosteluistamme löytyy siksi //Vanhat arvostellut -osiosta nykyisenkaltaisten postauksien sijaan.

Tätä postaustakin kirjoittavan Athenen lukudraivi ei ollut viime vuosiin verrattuna kova, mutta vuoden aikana palattiin moniin vanhoihin tuttuihin. Mitä ette täällä tai Instagramissa vielä näe, aloitin Percy Jacksonit uudestaan yli viiden vuoden jälkeen Disney+ tulevan sarjan kunniaksi. En ole vielä päässyt tähän sarjaan käsiksi. Onko se hyvä? Kirjoissa olen juuri saanut loppuun Hirviöidenmeren.

Kirjakuvaus on jäänyt vähälle ja ottamatta jääneitä kuvia on paikkailtu instassa perhosilla ja kukkasilla. Suokaamme se minulle anteeksi! 

Ensi vuonna odotan lukevani loputkin Percy Jacksonit ja Olympoksen sankarit, ja ehkä jotain ihan uutta englanninkielistä kirjallisuutta. Myös Muinaiseen pimeyteen ja Myyttihoviin olisi ihana palata. Kumpikin ovat sarjoja, joista en muista juuri muuta kuin Artemiille hypettämisen. 

Vuonna 2024 toivon piirrustusintoni palaavan, sillä olisi ihana tehdä taas kirjanmerkkejä. Odotan myös kiireistä kouluaikaa ja ajan viettämistä kavereiden kanssa. 

Viimeistä kertaa vuonna 2023 -AtheneGirl

Ei enää Eddy

Ei enää Eddy on ranskalaisen Édouard Louisin omaelämänkerrallinen romaani. Louis tunnetaan kirjojensa lisäksi muista kantaaottavista kirjoituksistaan. Kirja on julkaistu vuonna 2014 ja tunnetaan yleisemmin ranskankielisellä nimellä En finir avec Eddy Bellegueule. Suomeksi kirja julkaistiin vasta 2019, kun se oli jo käännetty toisellekymmenelle muulle kielelle.

Eddy on syntynyt ja elänyt lapsuutensa Pohjois-Ranskassa vuosituhannen vaihteen molemmilla puolilla. Muiden alueen perheiden tavoin Eddyn perhe on köyhä. Äiti on tullut nuorena raskaaksi ja hoitaa kotia, isä käy muiden miesten tavoin tehtaassa töissä. Patriarkaaliset, eli miehekkyyden ja miesten arvoon ylitse naisten kumartavat arvot rehottavat, eikä niiden kyseenalaistamiselle ole sijaa.

Eddy on homo, mutta sillä ei ole oikeasti väliä. Eddyn kotona on väliä vain sillä, ettei hän ole kuin muut. Hän ei ole kovis tai edes maskuliininen mies. Huitomisensa, hentoutensa ja kimeän äänensä vuoksi aina kiusatun Eddyn kaveri ei halua olla kukaan, paitsi naapurin mummo ja tytöt. 

Mikään kiusaaminen, alkoholisoituneen isän opetus tai poikien kanssa pelattu jalkapallopeli ei voi kuitenkaan muuttaa Eddyä. Kirja räpiköi samoissa ongelmissa ja samoissa kuvioissa alusta loppuun ja kuvaa raa'asti kiusaamisen arkisuutta ja lapsen halua kuulua ja sopeutua joukkoon.

Lukukokemuksena Ei enää Eddy oli vaikea ja ikävä. Käsittelimme kirjaa koulussa viestinnän näkökulmasta. Oli todettava, ettei kirjassa kuvata mahdollisesti ainuttakaan tervettä tai edes hyvää vuorovaikutustilannetta.

Ei enää Eddy on kuin historiallinen kauhutarina, jonka tapahtumat sijoittuvat ihan lähiaikaan. Kirja on tarina itseinhosta ja ahtaasta miehen muotista. Ymmärrettävästi kohuttanut ja puhuttanut teos, jonka soisin kaikkien niiden lukevan, jotka väittävät maailmaa valmiiksi. 

-AtheneGirl

Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin tarkat ja huvittavat ennustukset

Hyviä enteitä on kahden fantasiakirjallisuuden klassikoista tunnettujen Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin yhteistyökirja, joka on julkaistu 1990. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1992 alun perin se oli nimeltään Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset. Vuonna 2020 julkaistun uuden suomennoksen nimi lukee otsikossa. Kirjasta on tehty mm. radiosovitus ja kuusijaksoinen sarja Amazon Primeen.

Pratchett tunnetaan Kiekkomaailma-sarjastaan ja Neil Gaiman erityisesti Universumien tomu-triogiasta. Universumien tomu on arvosteltu aiemmin blogiin osioon Vanhat kirja-arvostelut.

Hyviä enteitä kertoo demoni-Crowleystä ja enkeli-Aziraphalesta. Luontaisiksi vihollisiksi toisilleen luodut olennot ovat eläneet Maan päällä vuosituhansia, eivätkä ylläpidä turhaa kaunaa. Oikeastaan heitä voisi kutsua jopa ystäviksi. Kirjan juoni keskittyy Raamatussa luvatun Harmageddonin, siis maailmanlopun tapahtumien kulkuun. Kuvailisin Hyviä enteitä kirjailijoiden huumorilla maustetuksi ja liioitelluksi Raamatun tulkinnaksi. Tekstiltään kirja ei ole helppolukuinen. Se on täynnä intertekstuaalisia viittauksia kaikkeen Maan päällä, ja marginaalissa on lyhyempiä ja pidempiä huomautuksia. Siksi kirja ei todennäköisesti uppoa nuorimpiin lukijoihin. Toivon itsekin lukevani teoksen uudestaan joskus vähän yleissivistyneenpänä. 

Kirja oli todellakin yllättävä, hauska ja liioiteltu. Hyviä enteitä eivät tahdita selvät kappalejaot, eikä aika ole sille tärkeä käsite. Rakenteeltaan kirja on kuitenkin varsin selkeä.

Hyviä enteitä tulkitsee ihmistä ylimielisesti yläpuolelta. Se kirjaa ylös naurettavimpia ajatuksia ja kummallisimpia asioita, joita ei ole tapana sanoa ääneen. Epäinhimillis-inhimilliset päähenkilöt ovat tulkintaan loistava kanava ja hahmot onkin luotu hienosti, kukin outouksineen ja luonteenpiirteineen. Noidanmetsästäjiä, Niitä (lapset Adam, Wensleydale, Pepper ja Brian) ja ilman muuta, Aziraphalea ja Crowleytä, kuvailisin sanalla ilahduttava. 

Mietin pitkään, käyttääkö sateenkaari-tunnistetta vai ei. Olen lukenut fanien mietteitä asiasta, hahmot kun ovat kirjassa miehen kehoissa, eläneet kauan yhdessä ja selvästi, omalla tavallaan, välittävät toisistaan. Neil Gaiman on sanonut ainoastaan, ettei gay-termin käyttö olisi näiden hahmojen kohdalla oikein, sillä he eivät ole kaksi ihmismiestä. Kirjassakin mainitaan eräässä kohdassa, että ulkonäöstään huolimatta Aziraphale on enkeli, eikä hänellä täten ole sukupuolta. Päätin jättää tunnisteen kuitenkin vakiintuneen teorian vuoksi, ja koska haluan samaistumista etsivien lukijoiden löytävän tämän.

Hyviä enteitä nousi valtavaan kirjagram-suosioon uuden suomennoksensa myötä, mutta itse tulin tarttuneeksi tähän vasta koulutehtävän vuoksi. Suosittelenkin Hyviä enteitä humoristista ja yllättävää kirjaa etsiville! 

A Court of Silver Flames

A Court of Silver Flames, fanikunnalle myös ACOSF, on toinen Sarah J. Maasin Valtakunta-sarjaa jatkavista romaaneista. Nämä kaksi kirjaa, A Court of Frost and Starlight (=ACOFAS) ja tämä, ovat periaatteessa Valtakunta-sarjaan kuulumattomia, sillä ne eivät sijoitu enää samaan juoneen, vaan kertovat käydyn sodan jälkeisestä ajasta.

A Court of Silver Flames (suom. Hopeisten liekkien valtakunta) ei olla suomennettu, kuten ei edeltävääkään osaa. Kolmiosainen Valtakunta on kuitenkin käännetty, ja sen arvostelu löytyy vanhoista arvosteluista! 

A Court of Silver Flames on pyhitetty Nesta Archeronille - Feyren ikävälle vanhemmalle isosiskolle, jolla oli kuitenkin ratkaiseva rooli Valtakunta-sarjan lopussa. 

ACOFS jatkaa tarinaa jonkin aikaa ACOFASin tapahtumien ja Winter Solsticen jälkeen. Sen tapahtumat sijoittuvat vajaan vuoden ajalle. Siinä missä ACOFAS kertoi laajasti Velariksen jälleenrakennuksesta, keskittyy tämä osa hyvin vahvasti yhden ihmisen traumaan.

Nesta tunnetaan inhottavana ja luotaantyöntävänä. Sodan jälkeen täysin perheestään Velariksen kaukaiseen nurkkaan eristäytynyttä siskoa on yritetty auttaa monella eri tavalla tuloksetta. Asia kohtaa kuitenkin käänteensä, kun Cassian hakee Nestan talostaan käskien tämän siskonsa luokse joenvarren taloon. Siellä häntä odottaakin todellinen järkytys: pakkomuutto House of Windiin ("Tuulen taloon") ja harjoittelemisen aloitus. Cassianin johdolla.

Varsin kliseinen alku saa monia hienoja ja dramaattisiakin käänteitä. Briallynin, näivettyneen ihmiskunigattaren, ja velho-Koschein epämääräinen uhka häilyy Prythianin yllä. Muinaisten, voimakkaiden välineiden, joita kutsutaan Troveksi (suom. aarre), ei voida mistään hinnasta antaa päätyä vihollisen käsiin. 

Sarah J. Maasin fantasia on siitä upeaa, että varsinkin Valtakunta-sarjassa ja sen jatko-osissa ollaan juuri tarpeeksi kaukana ihmisyydestä. Ihmisten maailma on olemassa haltioiden rinnalla, mutta se ei ole olennainen seikka kirjan kannalta, kuten se usein tuppaa olemaan. Kuitenkin, tärkeät hahmot ovat ennen olleet ihmisiä, ja tämä ollaan myöhemmin viety heiltä. Näen tämän Maasin hyvin luotuna väylänä käsitellä maailmansa haltioiden ja ihmisten eroja antamatta sen viedä liikaa huomiota. 

Henkinen pahoinvointi oli hyvin läsnä tätä teosta luettaessa. Nestan parantumisen tie ei ole mutkaton tai vailla kuoppia ja jokainen tämän kokema tunne välittyi Maasin tekstistä upeasti. ACOFS on mielestäni varsin realistinen, jännittävä ja jopa kaunis kertomus, jossa parantuminen ja uudet alut ovat keskiössä. Gwyn ja Emerie ovat Nestan ohella tärkeitä uusia hahmoja, joihin oli todella ilo tutustua. 

Jälleen tahdon ylistää Sarah J. Maasin kirjallisia valintoja: kuka muu kirjailija olisi tällä tavoin syventynyt maailmaansa tällaisella omistautuneisuudella oman huippumenestyneen sarjansa _jälkeen_?Vieläpä kahdessa kirjassa, hyvin erilaisista näkökulmista? Onnistuen vielä siinä näin loistavasti? Tämä ei ole novelli, vaan aivan oma romaaninsa. Tämä ei ole mikään sarjan "lisäkirja". Tämä on upeaa! 

Kirja sopii luettavaksi Valtakunnan ja ACOFASin jälkeen! ACOFAS on arvosteltu hieman aiemmin tähän blogiin. Iso iso iso suositus.

AtheneGirl