//Postaukset........🗞🌅

 

Kirjojen oletuspiirteitä 14.8.2021.

Hyvin usein kirjoissa esiintyviä piirteitä, eli siis mun mielestä melko nähtyjä juttuja, joita voisi jo alkaa kehittämään.

Huomatkaa, että mun genre on hyvinkin tarkkarajaisesti lanu-fantasia, eli nää väitteet ei päde välttämättä muissa genreissä.

Mulle tuli idea tähän postaukseen, kun Hylas ja Pirra Pronssisotureista alkoivat pohtia, pitävätkö toisistaan enempänä kuin ystävänä. Alkaessani oikein miettiä, mulle ei tullut mieleen yhtäkään kirjaa, missä tyttö ja poika olisivat olleet alusta loppuun saakka vain ystäviä - usein poika on ollut lapsesta saakka tyttöön ihastunut, mikä on ilmiselvää, mutta tulee julki vasta, kun tyttö ihastuu johonkin toiseen vanhemmalla iällä (esim. Grishaversumi, Varjometsästäjät, Varjojen kaupungit, Hopea, ja jopa tavallaan Harry Potter, sillä Ron, Hermione, Harry ja Ginny tapaavat ihan lapsena.) 
   Tästä kontekstistä pääsee vain, jos tyttö ja poika ovat sisaria, kuten Myyttihovissa ja Kanen aikakirjoissa. Näitä kirjoja usein yhdistää myös se, että lapset ovat orpoja, tai muuten perheessä huonosti kohdeltuja. Lapset ovat pienestä saakka tukeneet toisiaan ja saaneet lohtua ja turvaa.

Pimeys. On. PAHUUTTA. Ei yhtäkään kirjaa oo kirjoitettu varmaankaan valon ja pimeyden käänteisestä taistelusta (kommentoikaa ihmeessä, jos tulee mieleen mikä vaan lasten- tai aikuistenkirja). Pimeys on tietty joo… hämärää ja siihen saa liitettyä jos jonkinlaista taustatarinaa ja magiaa, mutta niin valoonkin. Grishaversumin auringonkutsujalla on kyky Halkaisuun, ja pidemmällä harjoittelulla jos mihin taikatemppuun, ihan niin kuin Varjolla. Miksi pimeydestä on tehty paha paikka - miksei pimeys, viileys ja salaisuudet voisi pelastaa, kun aurinko uhkaa paljastaa ja polttaa kaiken? Kaiken ei tarvitse tulla julki. 
   Yleensä myös Paha tulee maan alta ja hyvä Maasta/Taivaasta. Ehkä jonkinlaista uskonnollista alkuperää?

Pahiksella ylivoimainen ja suuri armeija täynnä idiootteja ja sieluttomia hirviöitä, jotka tappavat vailla kipua tai esteitä. Harvemmin todellisia, kunnon sotilaita. Tää tuli mulle mieleen Jäämaan kronikkaa lukiessa. Melkoisen raaka fantasiasotakirja, jossa armeijat eivät olleet ehkä tasaväkiset, mutta vihollinen oli lihaa ja verta, ja hyvä löysi apujoukkoja siinä missä toinenkin osapuoli - eri paikoista, tosin. Siinä oli kuitenkin suhteellisen tasaväkinen sota, jossa taktikoitiin ja suunniteltiin, hyökättiin ja puolustettiin siististi - välillä toki vippaskonstein ja apujoukkojen suomien etujen avulla, mutta kuitenkin eri tavalla, kuin yleensä fantasiassa. Mun mielestä on kuitenkin melko ymmärrettävää, että etenkin pienemmille suunnatussa fantasiakirjallisuudessa taistelu ratkeaa yleensä päähenkilön taikatemppuun tai hämäykseen - ei todelliseen taisteluun (useinkin Soturikissoissa ja Valtakunnassa). 
   Vanhemmille suunnatuissa kirjoissa on musta kirjailijalta paljon vaativa, mutta vaikuttava teko tehdä taistelusta tasaväkinen, ja katsoa, kumpi todella voittaa - mun mielestä joskus päähenkilökin saisi voittaa reilusti, tai päinvastoin huijata, ja tuoda kahdenkeskiseksi sovittuun kamppailuun apureita - niin pahikset tekevät. Henkinen taistelu, joka käydään mielen suojamuureilla, on myös ihanaa luettavaa.

Vähän edelliseen liittyen se, että pahis juttelisi tuntikausia vihollisensa kanssa, vaikka voisi vain naps päästää tämän päiviltä. Tuskin tarvitsee esimerkkejä, mutta Voldemort on musta ihan meemi, kun se olisi voinut tappaa Harryn niin monesti. Kiduttamisen ja hitaan kuoleman ymmärrän vielä, mutta se joutavien höpöttäminen ”olen odottanut tätä. Lapsena minua kohdeltiin väärin. Sinä olet ainoa esteeni. Kuolet hitaasti”, sillä välin, kun päähenkilö keksii jonkun tavan paeta, on musta kuluttavaa. Pahikset on myös tosi helposti hämättävissä ja viivyteltävissä, jos hyvis tietää apujoukkojen saapuvan pian. Jos asetelma on toisin päin, pahis keksii kyllä keinon vedota hyviksen inhimilliseen puoleen ”et sinä halua tappaa minua”, ja pettää hahmon, kun hyviksen keskittyminen tai ote veitsestä herpaantuu. 
   Alina onneksi hoiti hommansa :3

Vihaajasta rakastajaksi tai edes ystäväksi -skene. Yleensä kyseessä on joku hullu ****boy, se ”kuuluisa ja täydellinen tyttö” tms., joka paljastuu tosi sielukkaaksi ja kivaksi. Henkilökohtaisesti tykkään tästä, koska mua ärsyttää se hyvät numerot=tylsä, huono hikke, tai tietty ulkonäkö=tyyppi joka pistää kaiken ranttaliksi. Yleensä niitä ”vihattavia” ei tunneta kunnolla, tai heillä on jotain omaa deepimpää meneillään. (Rakkautta Evangelinelle :^

Viimeisenä (en tiedä, onko nämä tropeja? *googaa ja toteaa että ehkä ei*) mulla oli aiheena vähemmistöt oikeasti tasa-arvoisia. Ai että, kun välillä tulee vastaan niitä kirjoja, missä mainitaan esim. miespari ihan tuosta vaan. Viallisen Ylämaassa Herra Berry oli miehen kanssa yhdessä, eikä siinä ollut yhtään mitään - Ylämaa oli oikeasti saanut hoidettua asiat! Mutta mitä tarkoitan tällä on se, että mun mielestä fantasia voisi soveltaa näitä nykyajan juttuja paremmin. Mulle tulisi näin nopeasti mieleen esimerkiksi jotkut ötökät, ja kai merihevoset, joilla sukupuoli muuttuu tai sillä ei ole väliä koko elämän kannalta - mikseivät esimerkiksi keijut voisi olla fantasiamaailmassa sukupuolettomia? Peikot sukupuolijoustavia? Seireenit abroromanttisia? 
   Nykymaailmaan ja -hetkeen sijoittuvissa kirjoissa on tietenkin ehdottoman tärkeää tuoda esiin yhä vahvana rehottavaa rasismia, kulttuurillista omimista ja homofobiaa, mutta fantasiakirjallisuudessa voisi olla osansa sen paremman tulevaisuuden luomisessa; näyttää, millainen se tulevaisuus voisi olla. Yksinkertaisesti ta-sa-ar-voi-nen. Ei sen monimutkaisempi.

Hei, kiva jos viitsit lukea tänne saakka, ja toivottavasti pystyt samaistumaan johonkin näistä, tai sait uusia näkökulmia. Jos sulle tulee mieleen joku tämmöinen piirre kirjoissa, niin pistä ihmeessä kommentteihin tai nimimerkilä chattiin Etusivulla! 
-AtheneGirl

Kesälaitumille 6.6.21.

7-luokka.

DONE!

Huhhuh.
Siis en mä tiedä miten tätä vuotta pitäis edes kuvailla, vaikka unohdettais se miten tää kevät eskaloitui :D
   Syksy "käsiteltiin" aikalailla siinä uudenvuoden postauksessa, niin puhutaan nyt enemmän keväästä.

Kevät 2021. 
Mulla oli ehkä elämäni vauhdikkain puoli vuotta tässä just, myös negatiivisessa mielessä. Mä oon käyny mentaalisesti aika syvissä kuopissa, ollut tosi uupunut ja ahdistunut. En ois kyllä mitenkään pärjännyt ilman yhtä tiettyä tyyppiä (kiitti sinne oot huippu!). 
   En nyt ala mun ahdistuksien syitä sen enempää tänne avaamaan, mutta se suurin muutos eli cheerleadingin lopettaminen kesken kautta ns. mentaalin pettäessä oli mulle aika iso juttu ja olin tosi hukassa sen kanssa. Oon edelleen, vaikka siitä on jo moooonta kuukautta.
   Kevään aikana mä oon kokenut kans positiivisia juttuja. Oon tullut kaapista mun kavereille elämäni ekan ihastuksen myötä, kirjoittanut 180-sivuisen fantasiakirjan ja osallistunut kirjoituskilpailuun, sekä hakenut ensimmäistä kertaa kesätöitä. Mulla on haastattelu puhelimitse tänään :o
   Mun todistukseen tuli yksi 9 ja loput kymppejä, mikä meinaa siis (kaivaa laskimen) 9.94736842105 keskiarvoa :D En mä tiedä voinko olla muuta kuin tyytyväinen.

Ihanaa jos luit tänne saakka! Nyt on mun aika siirtyä kesälaitumille, eli lukea paljon kirjoja ja unohtaa stressi (ei tule onnistumaan). Oon jälleen perinteisessä athenetilanteessa, jossa mulla on monta sarjaa kesken enkä saa blogiin arvosteltua mitään. Ig on aktiviinen!

Nautikkaa auringosta, sateesta ja pilvistä. Nauttikaa kesästä! Se on moro!
-AtheneGirl

Kirjojen hienoja äitejä! 9.5.2021.

Heippa ja ihanaa äitienpäivää! Halusin tän päivän kunniaksi nostaa esille mun suosikkiäitihahmoja kirjoista, joita oon vuosien varrella lukenut. 
   Haluan muistuttaa, että tämä postaus sisältää JUONIPALJASTUKSIA. Jos kirjat eivät kuitenkaan ole tbr-listallasi tai olet kirjat itse jo lukenut, niin tervetuloa!
   Eiköhän mennä suoraan asiaan!

Oravaliito (Soturikissat) : Kaikki Soturikissojen lukijat tietävät, miksi nostin tämän tänne, mutta selitetään pikaisesti. !! ÄLÄ LUE, JOS ET OLE LUKENUT KOLMIKON MAHTIA JA LEHTILAMMEN TOIVE-NOVELLIA !! Oravaliito on kolmen erityisen pennun Paatsamalehden, Leijonaroihun sekä Närhisulan emo. Tämä paljastuu valheeksi.
   Pentujen oikea emo parantaja-Lehtilampi kertoo siskolleen valheellisesti, ettei tällä ole kykyä saada omia pentuja, jotta toinen suostuu ottamaan hänen laittomat pentunsa (parantajilla ei saa olla pentuja!). 
   Kuten tapana on, valhe selviää. Onneksi lopulta Oravaliidollekin selviää koko totuus ja hän saa vaikean raskauden jälkeen kumppaninsa Vatukkatähden kanssa neljä pentua, joista kaksi kuolee todennäköisesti liian vanhan emon vuoksi. 

Jockelyn (Varjojen kaupungit) : Jockelyn on tehnyt vaikeita valintoja, eikä tämän perhesuhde ole koskaan ollut kovin... yksinkertainen. !! ÄLÄ LUE, JOS ET OLE LUKENUT SARJAN ENSIMMÄISTÄ OSAA !! Nuorena Jockelyn rakastuu Valentineen, jolla paljastuu pakkomieleinen kiihko Alamaailman väkeä (haltioita, vampyyrejä...) vastaan. Jockelynin ja myös Valentinen paras ystävä Luke muuttuu kuitenkin ihmissudeksi ja Valentine kehottaa tätä tappamaan itsensä.
   Jockelyn odottaa lasta, Clarya, mutta suree. Valentine antaa hyvässä tahdossa vaimonsa ruuan joukossa kaappaamansa enkelin verestä tehtyä jauhetta, joka johtaa siihen, että lapsi saa kyvyn luoda riimuja.
   Jockelyn pakenee varjomaailmasta ja ryhtyy maallikoksi. Vuosittain hän käy paikallisella velholla uusiakseen loitsun, joka pitää kaiken yliluonnollisen piilossa Claryn varjometsästäjän silmiltä. 
   Valentine palaa ja kaappaa Jockelynin, joka vaivuttaa itsensä koomaan. 
   Ja tämä kaikki vasta ensimmäisessä kirjassa.

Äiti (Maresi : Punaisen luostarin kronikoita) : En usko, että tämä spoilaa mitään. Äitijumala on luostarin kolmikasvoinen jumalatar, joka ilmenee Neidon, Äidin ja Akan muodossa. Tämä usko, joka näkyy hahmojen elämässä myös ihan konkreettisesti, on minusta tosi kaunis ja ihana ja kuvastaa naisen elämänvaiheita. Neito kauneutta ja vapautta, Äiti aikuisuutta ja kasvua ja Akka kuolemaa. 

Rouva Everdeen, Katnissin ja Primin äiti (Nälkäpeli) : Ei spoilereita. Paljon kokenut ja useasti rikottu rva Everdeen on ollut mulle tosi ristiriitainen henkilö. Tämän mies menehtyi kaivosonnettomuudessa ja hän menetti paljon. Ihan pieni Katniss joutui käytännössä elättämään pikkusiskonsa ja äitinsä vanhemman menetettyä mielenkiintonsa elämään. Kuitenkin mua kiehtoo sen tapa auttaa haavoittuneita ja sen... tavallaan nöyryys. Kai sitä voisi niin kutsua. 
   Hahmona Everdeen on musta tärkeä ja mielenkiintoinen, ja halusin ottaa sen tähän, vaikkei se kirjan äitihahmona parhaimmasta päästä olekaan.

Jay (Mun vuoro) : Sisältää joitakin yksityiskohtia juonesta. Jay on musta ihan loistotyyppi! Tosi omistautunut vanhempi ja mahtava äiti kirjan Brille. Se on kävellyt kiirastulen läpi, raitistunut huumeriippuvuudesta ja elättää yksin kahta lasta isän kuoltua toisen jengin aseenpiipusta. Musta Jayn huono suhtautuminen Briannan räppäriuraan oli täysin perusteltu, mutta onneksi sen mieli muuttui lopulta! 

Hyvää äitienpäivää! 
-AtheneGirl

Aikaa itselle, ystäville ja kirjoittamiselle 24.4.21.

Moi! Athene on taas löytänyt postaukset-osioon kirjoittamaan.

Blogi on ollut taas aavistuksen hiljaisempi, koska on tullut luettua aika paljon kirjoja, joista en tee arvostelua ennen kuin vasta koko sarjan luettuani. Instagramiin tulee näistäkin lyhyt postaus! Mulla on nyt myös päällä ei suoranainen lukujumi, mutta on niin paljon muuta tekemistä ollut ihan kotonakin, että en ole Neonkapungin toista osaa Spiraalitietä päässyt lukemaan loppuun. Oon ottanut aikaa koulun lomassa vähän enemmän itselleni ja kavereilleni, sekä kirjoittamiselle. Tarinassa tuli lähes viiden kuukauden kirjoittamisen jälkeen sata sivua täyteen.
   Ihan hiljattain rikkoutui täällä blogissa 10 000 käyntikerran raja, ja samoihin aikoihin täyttyi Instagramissa 150 seuraajaa! Nää luvut on mulle täysin absurdeja, enkä mä osaa sanoa muutakun vau, ja kiitos.
   Ihanaa on ollut huomata, että mun alettua panostaa joulun aikoihin blogin lisäksi instagramiin enemmän, on teidän lukijoiden ja meidän ylläpitäjien vuorovaikutus musta kasvanut. Ootte antanut tosi paljon ihania kirjavinkkejä klassikko-Narniasta mulle ihan uuteen Roistoakatemiaan, ja oon kaikista vinkeistä superkiitollinen! Eilen illalla sain myös ujoa henkilökohtaista viestiä instagram directissä, jossa nuori esikoiskirjailija ehdotti omaa teostaan - ihanaa!
   Pian alkava toukokuu tulee olemaan mulla tosi hektinen, mutta varmastikin henkisesti rennompi, kuin nyt päättyvä kuu oli. Kokeita tulee varmasti olemaan, mutta tuskin tappavan paljoa. Tarina pitäisi saada toukokuun loppuun mennessä lähetettyä, joten haluan ehdottomasti keskittyä siihen, enkä ottaa tästä blogista paineita. 

Tänään on lauantai, eli sauna- ja karkkipäivä ja elää tietoisuus siitä, ettei huomenna(kaan) tarvitse vielä herätä aikaisin. Suunnitelmissa olisi kirjoittaa, tehdä kaverille syntymäpäiväkortti ja ehkä jo lahja. 
   Hyvää ja toivon mukaan rentouttavaa viikonloppua!
   -AtheneGirl

Kustannus Z, kirjoituskilpailu, Wattpad ja tori.fi 8.3.2021.

Heippa! Athene kirjoittaa taas vähän pitempien asioiden kanssa täällä pitkästä aikaa!

   Pitemmittä puheitta asiaan: Mulle ehdotettiin tällaista pelkkiä lapsien ja nuorien kirjoittamia kirjoja julkaisevaa Kustannus Z:aa. Heillä on toukokuun loppuun saakka auki kirjoituskilpailu, jossa etsitään ensimmäisiä kirjailijoita. Kustantamo on perustettu vasta tammikuussa, eli ihan tuore juttu kyseessä! Osallistuimme siihen Artemiin kanssa yhteisillä Salatut lehmät-tarinasetillä, ja nyt mulla on meneillään vähän isompi kirjoitusprojekti. Mun tarinani, joka kulkee tässä vaiheessa nimellä Hestia, kertoo demoneille altistuneesta tytöstä, joka joutuu monien tapahtumien kautta kyseenalaistamaan menneisyytensä ja minuutensa. Se kertoo tosiaan oman itsensä löytämisestä, omista arvoista, oppimisesta ja uskollisuudesta. 
   Mietin tarinan päivittämistä Wattpad-sovellukseen, mistä löytyy siis paljon fanifiktioita ja ihmisten omia tarinoita. Toisaalta en tiedä, uskallanko, sillä voin kuvitella miten helppoa sieltä on kopioida, enkä ole varma, tahdonko antaa teille spoilereita. Harkitsen myös ainoastaan joidenkin tiettyjen sivujen julkaisemista, eli en lisää koko tarinaa, joka on tällä hetkellä reilu 50 sivua pitkä.
   Toinen asia liittyy tori.fi:hin, tähän meidän kaikkien tuntemaan kirpputoriin. Oon vuosia tykännyt tehdä kirjanmerkkejä, ja usein oonkin tehnyt niitä kavereille ja Artemiille. Olisiko kannattavaa tehdä KisuMisulle tori-tunnus ja myydä pienellä rahalla siellä itse tehtyjä merkkejä, joista veloittaisin vain hieman päälle mahdolliset postikulut. Mun piirustustyyliä voi käydä katsomassa mun tililtä @athenesdaughter. Sinne pääsee vaikkei olisi IG-tunnustakaan, kun vaan näppäilee nimen googleen. Käytän merkkeihin tusseja ja päällystän ne siististi. Voin kustomoida niitä ostajan toiveen mukaan esimerkiksi tietyn sarjan mukaiseksi (helpottaa toki, jos olen itse katsonut tai lukenut sarjaa) tai tehdä omanlaisia. 

   Olisin todella kiitollinen, jos saisin kuulla teidän mielipiteitä tästä Wattpad- ja kirjanmerkkiasiasta kommenteissa tai matalammalla kynnyksellä chatissa!
   Hyvää lomaa niille, keillä se alkoi tänään! Itsellä alkoi etäkoulu :/ Tsemppiä kaikille!
-AtheneGirl

Tavoitteita 1.1.2021.

   Huhhuh, mikä vuosi se onkaan nyt takana! Hengissä selvittiin tästäkin, ja niin selvisit sinäkin, jos kerta tätä postausta just nyt luet! Onnea siitä! Taputahan itseäsi olkapäälle.
   Tää -eli siis viime- vuosi oli... no siis kaikkihan te sen tiedätte, aikamoinen. 
   Ihan 2019 loppuvuodesta siirryttiin homekoulusta väistötiloihin, missä ehdittiin olla pari kuukautta ennen etäopetuksen alkua. 
   Meiltä luonnollisesti peruuntuivat kaikki cheerkisat, ja jouduttiin tekemään kaikki treenit etänä. Onneksi päästiin edes viimeisinä viikkoina näkemään vielä luokkalaisia ja opettajaa viimeisen kerran ennen kesälomaa ja koulun vaihtoa.
   Se olikin sitten mulle toinen isompi juttu. Uusi koulu ja melko uusi luokka, ja samalla uusi joukkuekin! Jännitti aika paljon, mutta uudelta luokalta oon saanut paljon uusia kavereita, ja tutustunut moniin sellaisiinkin tyyppeihin, jotka oon ihan ekoilta luokilta saakka tietänyt, mutta joiden kanssa en koskaan ollut jutellut. 
   Vielä syyskauden puolivälissä minut kutsuttiin juniorien edustusjoukkueen haku-/avoimiin treeneihin, ja onnistuin karsimaan sinne. Puolessa vuodessa siirryin siis minien edustuksesta junioreihin, ja kaksi leveliä ylemmäs! 
   Vaikka vuosi oli mitä oli, niitä hyviäkin asioita siis tapahtui. Oon parantanut mun peruskuntoa paljon opettelamalla lenkkeilemään, ja mun cheermotivaatio on oikeastaan vaan kasvanut, kun ei oo pystynyt niin hyvin sitä itse lajia toteuttamaan. Opin myös paikkavoltin (takaperinvoltin ilman vauhtia) maalla (permannolla)! Myös stunttitaidoissa koen kehittyneeni hyvin kaikkien oheisjuttujen, ja valmentajien etätreenien avulla.
   Mun ilmastoahdistus on tänä vuonna ollut vahvasti pinnalla, ja oon sen... ömm.... voimalla? onnistunut myös vähentämään mun lihansyöntiä, autoilua ja ylipäätään hiilijalanjälkeäkin. Aika suuri osa mun tekemistä ja syömistä ruuista ja herkuistakin on nykyään vegaanisia tai kasvisvaihtoehtoja.
   Myös bloginkirjoittajana oon kokenut edistyneeni. Oon pyrkinyt selkeyttämään mun kirja-arvosteluja, perustelemaan niitä ja päivittelemään Instagramia aktiivisemmin. Nyt, heti vuoden alussa liityin Vahvat naiset -lukuhaasteeseen. Siitä lisää tän postauksen lopussa!
   Mitäs sitten ensi -tänä- vuonna? Noh... toivotaan nyt että tää korona saatais taas kuriin, tai vaikka kokonaan hoidettua pois. Lisäksi odotan kovasti, miten ihmiset, etenkin suomalaiset, tulee toimimaan, kun lento- ja matkailureitit taas aukeaa.
   SM-kisat olis vissiin tavoitteena cheerin osalta. Hui kamala.
   Ehkä se isoin tavoite mulle itselle olisi kuitenkin löytää sellainen kultainen keskitie ja tasapaino mun urheilija- ja ilmastomurehtijaminieni välillä. Että oppisin syömään ja olemaan mahdollisimman kestävästi, mutta ei mun terveyteni eikä kuntoni kustannuksella. 
   Tänne blogiin ja Instagramiin aloitan siis Vahvat naiset -lukuhaasteen, joka suoritetaan bingona, siitä lisätietoa @kuudennenkerroksenkirjat -instagram-tililtä. Lukuhaasteen etenemistä voitte seurata siis Spesiaalit! -osiosta ja iigeestä.
   Ensimmäistä kertaa ikinä aion ottaa myös vuoden lukutavoitteen. Kokeilen aluksi viittäkymmentä kirjaa, mikä tekisi vajaan kirjan viikossa. En tiedä onko se paljon, en yhtään tiedä, montako kirjaa olen vuosittain lukenut, mutta otetaan rennosti ja katsotaan miten käy. Kerron tämänhetkisen tilanteen aina kirja-arvostelujen yhteydessä!
   Eipä kai tässä muuta. Pitäkää hyvä vuosi ja toivotaan parasta.
   Hyvää uutta vuotta 2021! -AtheneGirl

Jaksakaa vielä hetki! 15.11.20.

Lukudiplomista nyt 6/7 suoritettu, mutta taas putkahti varauksi puhelimelle. Pidän taas pikku-breikkiä, kun luen Sielunratsastajien toisen osan Legenda herää, sekä Uljasmaan Savannin lain. Kummastakaan ei valitettavasti ole tulossa arvostelua!
   -AtheneGirl

Ainakin toivottavasti itsestäänselvyyksiä 2.11.20.

Netti on täynnä uutis- ja tutkimusartikkeleita, haastatteluita, mielipidekirjoituksia, keskusteluita ja blogitekstejä liittyen ilmastonmuutokseen, eläinten oikeuksiin ja siihen, mikä niissä mättää ja mitä pitäisi tehdä. Erityisen paljon näkee postauksia, joiden aiheena on pienet, helpot teot. Niihin sisältyvät vinkit ja ideat ovat kuitenkin ihan aina samanlaisia: älä ole kauaa kuumassa suihkussa, lopeta tai vähennä lihansyöntiä, älä hanki pikamuotia, älä roskaa, älä tuhlaa vettä, älä heitä ruokaa roskiin ja älä lennä. Nämä me kaikki olemme kai kaikki kuulleet?
 
   Ja mikä tässä ei toimi, on se, että monet arvostavat ilmaston ja eläinten lisäksi itseään, vanhempiaan ja terveyttään. 
   Tietysti on nämä sataprosenttiset itsestäänselvyydet, eli että ruokaa ei heitetä roskikseen, eikä lentokoneilla saisi kulkea niin paljoa. Sitten tulevat kuitenkin nämä haastavammat aiheet. 
 
   Vaatteistahan ei tätä nykyä tiedä laisinkaan, missä ja miten ne ollaan tuotettu. Vastuullisia suomalaisia firmoja on toki löydettävissä helposti, mutta usein ne ovat erittäin kalliita - toivottavasti hyvän laatunsa vuoksi. Marimekko -kuoseistakaan kaikki eivät pidä ja H&M on usein se helppo vaihtoehto. Se on monipuolinen ja halpa.
 Toisaaltahan monet ”huonoina” pidetyt vaatefirmat, jotka teettävät vaatteensa Afrikassa ja Aasiassa saattavat työllistää paikallisia. En usko, että mitenkään kovin hyvällä palkalla, mutta kuitenkin. Ei tiedä.
 
   Toinen juttu, mistä erityisesti haluan puhua, on syöminen. Mun henkilökohtaisesta hiilijalanjäljestä tulee noin puolet ruuasta. Pääset testiin painamalla tuosta --https://elamantapatesti.sitra.fi. Meidän perheessä ollaan aina syöty lihaa, mutta vasta viimevuosina oon alkanut ymmärtää siitä jotakin. Että ne on KAIKKI olleet yksilöitä. Tuntuu tosi pahalta, kun sitä alkaa miettiä. Ongelma on kuitenkin tämä; perheenjäsenet eivät tahdo muuttua. 
 
   Urheilijana haluan pitää myös itsestäni huolta. Itseni ja joukkueeni tähden tahdon nukkua ja syödä hyvin. Jos en kuitenkaan söisi laisinkaan lihaa, jäisi olennainen osa ravinnostani pois. Kun aloin miettiä tätä, en vielä oikeastaan osannut tehdä ruokaa. Nykyään pystyn onneksi laittamaan itselleni kasvisruokaa, jos tai kun siltä tuntuu. Tämänhetkinen tavoitteeni olisi vähentää punaisen lihan syönti ainakin lähes nollaan, mikä tarkoittaisi, että sovellan jääkaapista jotain, jos muille on laitettuna liharuokaa. Kanan suhteen en ole vielä tehnyt suunnitelmia, sillä sen lopettaminen meinaisi oman ruuan tekemistä lähes joka päivä.
 
   Kolmas juttu on liikkuminen paikasta toiseen.
 Mullahan on tosi hyvä tilanne tässä asiassa: asumme ihan keskustan lähellä. Kouluun on noin kilometri, harrastukseen pari ja sukulaisetkin asuu kaikki vajaan 200km säteellä. Yleensä tapaamme mummulassa, tai isän sukulaisten luona, jonne on meiltä reilut 70km. 
 Normaalina viikkona en siis kulje lainkaan autolla, en edes julkisilla. Pyörällä pääsen minne vain. Tämä on tietysti vaikea juttu niille, jotka asuvat kauempana bussipysäkeiltä ja keskustasta.



Musta olisi tärkeää, että porukka keskittyisi niihin itsestään selviin asioihin. Älkää nyt herranen aika heittäkö sitä syömäkelpoista ruokaa pois ja lotratko sitä vettä! Mua järkyttää se, kuinka ihmiset laittaa käsiäkin pestessä hanan ihan täysille, kastelee kädet, hana pidetään auki samalla, kun saippuoidaan, oho!, saippua on loppu, mietitään mitä tehdään ja vesi vaan valuu. Pääni sisällä mietin vain niitä maitopurkillisia, että kuinka monta litraa tuossakin meni nyt ihan haaskuuseen. 
 
   Voin antaa hyvän vinkin myös suihkussa veden säästämiseen. Kastele ensin itsesi; hiukset, vartalo, naama. Suihku pois (ilmeisesti jotkut pitävät suihkuakin päällä tässä kohtaa. Järkyttävää) Sitten laitat hoitoaineen tai shampoon, ja samalla, kun se vaikuttaa, hoidat suihkugeelin, kasvojenpesuaineen ja kaiken muun mahdollisen. Lopuksi huuhtelet kaiken pois sitten kerralla. Helppoa ja nopeaa!
 
   Tiedän, että siellä on niitä, jotka palelevat herkästi, mutta teille sanon tämän: siihen tottuu, ja jos ei totu, niin sitäkin parempi, koska suihkun jälkeen on kiva pukeutua raikkaana. Aamen. 
Saarna ohi. -AtheneGirl

Kirja-arvosteluja ei nyt hetkeen tule! 25.20.20.

   Heippa! 
   En muista oonko kertonut, mutta nyt on taas se aika vuodesta, kun suoritan lukudiplomia. Kuukauden sisään oon saanut jo neljä seitsemästä tehtävästä tehtyä, arvosteluja on tullut siis Hautausmaan pojasta, Jäälohikäärmeestä ja Pegasosten vihasta. Tähtien polusta en tehnyt arviota.
 
   Tänä lukuvuonna meillä on aikaa suorittaa lukudiplomi vappuun saakka, eli monta kuukautta pidempään, kuin aikaisempina vuosina. Päätin siis pitää tiukan kuukauden jälkeen taukoa ja lukea Varjojen valtiaan tässä välissä, ennen kuin jatkan diplomia. Varjojen valtias on Varjometsästäjien toinen osa, ja siinä on tasan 800 sivua, eli kirja-arvioita ei seuraavaan viikkoon, tai muutamaan varmastikaan tule. Seuraava arvostelu tulee todennäköisesti Petra Heikkilän Makin makiikasta.
 
   Instagramin puolella oon aktiivisin viikonloppuisin, mutta yritän päivittää myös viikolla. 
 
   Alkavalla viikolla mulla on taas kaksi koetta: kemia ja biologia. En oota innolla, mutta uskon, että ne menee ihan hyvin. Mulle toimivin lukutekniikka on ehdottomasti se, että alan lukea viikkoa ennen. Luen alueen läpi kerran päivässä ja selailen muistiinpanoja. Samalla saatan hörppiä jotain hyvää juomaa, vaikka kahvia, teetä tai mehua. Mulla syöminen vie liikaa keskittymistä, mutta joillekin vaikka leivän nakertaminen toimii myös tässä tarkoituksessa.
 
   Mun viikonloppu meni kivasti, ostettiin eilen Subwayn keksejä! Kohta, kun saan muutaman jutun hoidettua syön viimeisen😈 
   Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
 
   -AtheneGirl

Ensimmäinen kuukausi 19.9.2020.

Heips! Nyt taitaa olla kuukausi ja viikko uudessa koulussa ohi. On menny kyl tosi nopeesti 😂 Nukuin tosi hyvin ja pitkäänkin. Illalla meni kyllä (mulle tavanomaista) myöhempään, kun oli pakko värittää piirrustuksen taivas kerralla, muuten ProMarker menee epätaisaisesti. Tänään vielä hienosäädän sitä, lähipäivinä koko piirrustus tulee varmaankin mun piirrustus- ja kuvatilille Instaan @athenesdaughter. Voit zekata sen ja myös meidän blogin tilin (@kisu.misuxdd) vaikka sulla ei itselläsi olisi Instaa, tilit on julkisia!
   Pikkusiskolla oli luisteluharkat heti aamupäivästä, joten olin aika pitkälti aamun yksin. Aloittelin esitystä Holly Bournen kirjasta Syitä itkeä julkisesti, senkin arvostelu tulee heti, kun saan kirjan luettua! Ennen sitä luin uudestaan Keskiyön valtiattaren, Varjometsästäjien ekan osan. Sarja on kai kolmiosainen, mutten tiedä, milloin saan loput osat luettua, kun olisi tarkoitus suorittaa lukudiplomikin. 
   Petailin sänkyjä ja palautin kaverille yhden virkkuukoukun, mistä jatkoin suoraan Prismaan ostamaan oman koivukoukun ja lankaa. Koulussa oon neulonut pöllöpannunalusta, ja musta tuntuu, että voisin innostua käsitöistä, nyt koitan siis virkata itselleni korin tusseille. Peltisestä Littlest PetShop-salkusta meinaan alkaa jostain kumman syystä loppua tila 😉
   Tuolla on nyt niin nätti ilma, niin jossain vaiheessa menen kyllä kävelylle. Kohta on lounasaika :DD
   Hyviä lauantainjatkoja! -AtheneGirl

Suomen luonnon ja poliisin päivä 29.8.2020.

Terppa! Tänään vietetään tosiaan Suomen luonon ja poliisin päivää, elikkäs liput salkoon ja metsäkävelylle!
   Oon tänään täällä mummulassa, kun vanhemmat ovat häissä, jonne meitä ei siskoni kanssa kutsuttu :(. Täällä on ollut kuitenkin tosi mukavaa, pienistä konflikteista siskon välillä huomioimatta. Tämä lauantaipäivä on mennyt pääosin neuloessa pöllöpannunalusta, Maijaa pelatessa ja korttitaloja tehdessä. Tein itse asiassa oman ennätykseni, kuusi kerrosta!
   Mummu teki mustikkakukkoa, jota söimme kahvin ja vaniljavaahdon kanssa sinivalkoisilta kukkalautasilta. Oli hyvää!
   Vähän aikaa sitten sain myöss Sarah Crossanin Yksi-romaanin arvostelun kirjoitettua, eikun vaan lukemaan ;). Seuraavaksi olisi lukujonossa Star Stable-peliin perustuvan Sielunratsastajat- ja Varjometsästäjät-sarjojen lukeminen. 
   Huomenna lähdetään aamupäivällä kotiin, kun treenit alkaa jo 14. Kirjastoon raahaudun heti maanantaina!
   Hyvää viikonloppua ja kohta taas alkavaa viikkoa! :D
   -AtheneGirl

Pari sanaa Tiikerikynnen raivo-novellista 15.8.20.

Tarkennukseksi niille, jotka eivät tiedä: en arvostele uusimpia Soturikissat-kirjoja tänne ollenkaan! Vasta, kun koko sarja ollaan suomennettu, eikä lisää enää tule, saatan lukea kaikki kirjat aikajärjestyksessä ja tehdä sitten ison arvostelun. Nyt kuitenkin on pakko sanoa jotain uusimmasta Kertomuksia klaaneista-novellikokoelmasta löytyvästä Tiikerikynnen raivo-novellista.
   ! SPOILER ALERT, JOS ET OLE LUKENUT ENSIMMÄISTÄ SAAGAA ! Novellissa oli mielenkiintoinen idea, se kertoi, kuinka klaanistaan karkoitettu Tiikerikynsi tarkalleen päätyi taudin heikentämän Varjoklaanin pelätyksi päälliköksi. Tarina kuitenkin loppui mielestäni liian lyhyeen, sillä Tiikerikynnen nimitysseremoniaa ja henkien saamista ei kuvattu lainkaan.
   Erin Hunterit ovat kertoneet, että Ruoska tappoi Tiikeritähden yhdellä sivalluksella, koska hän ilmeisesti puolivahingossa osui yhdeksään tärkeään elimeen. On siis tiedossa, että Tiikeritähti tosiaan SAI Tähtiklaanilta ne yhdeksän elämää. Mistä Tähtiklaani antoi henget? KETKÄ antoivat tälle raakalaiselle hänen yhdeksän henkeään? Sitä ei kerrota ollenkaan.
   Haluaisin jopa uskoa, että ehkä Tiikeritähti ei tosiaankaan saanut niitä. Että vähän kuin Aurinkotähti sai vain kahdeksan henkeä, koska Mäntytähti eli, Tiikerikynsikään ei olisi henkiään saanut ollenkaan, sillä hän ei ollut Yötähden tai Tähtiklaanin nimittämä.
   En tiedä, ehkä alan olla liian vanha tälle sarjalle... Luen kuitenkin kaikki uudet osat, koska tavallaan minua kiinnostaa!!
   Onko muilla vastaavia kokemuksia, joissa kyseenalaistatte kirjoja, tai osaako joku kertoa Tiikeritähden nimitysseremoniasta?
   -AtheneGirl

Kesäilyä 7.8.2020.

Heippa! Nyt Athene kirjoittelee taas yksin viimeisiltä lomapäiviltään.
   Tänään on tapahtunut kaikenlaista! Aamupäivällä terveystarkastus ja pikku nälänkasvatustauon jälkeen Itsudemoon lounaalle. Ruokakooman uhatessa istuuduin kotiin pelaamaan Minecraftia ja join isän kanssa päiväkahvit, minkä jälkeen iltapäivällä kävimme myöskin juoksulenkillä.
   Nyt on jo ilta, palattiin juuri äidin kanssa rannalta, jonka pienestä aallokosta ehdin pelastaa ainakin kuusi siivekästä muurahaista. Ne on kyllä hupsuja, kun sillain jää sinne veteen! Eihän ne edes hae mitään ruokaa sieltä?
   Nyt luvussa on Pikku naisia II. Fontti on pientä ja sivuja yli 500, joten antakaa mulle aikaa! Sen jälkeen lukujonossa ovat ainakin Nälkäpeli-sarjan Vihan liekit ja Matkijanärhi. Ensimmäisen osan sain luettua ennen Pikku naisien aloittamista, ja sanottaisiinko tähän väliin, että rakastuin sarjaan!
   Tänään syön vielä viipaleen äidin mustikkapiirakkaa ja vaniljajäätelöä. Sitten menenkin nukkumaan ja huomenna päästään Naantaliin!
   Öitä ja hyvää loppukesää! -AtheneGirl

Yöpartio 27.7.2020.

Hei! Täällä Asesiskot, kirjoittamassa taas yhdessä. Tapaamme taas satujen mummolassa, (omakotitalo, peltoja, metsiä) jossa kaikki tempauksemme ja ideamme mahdollistuvat. 
   Jo ensimmäisen nelituntisen aikana onnistuimme kokemaan jotakin täysin uutta:
   Iltayhdentoista aikaan, auringon jo hävittyä paksun pilviverhon taa, astuimme ulos illan pimeyteen. Lähdimme tarkastamaan kiiltomatopyydyksiämme (lyhtyjä, joissa paloi pieni liekki). Niiden lähistöltä ei kuitenkaan löytynyt ainuttakaan fosforinhohtoista toukkaa, mutta sen sijaan saimme seurauksemme yöllisen tarkkailijan: Päidemme yllä kaarteli pieni ja pörröinen lepakko. 
    Hetken ihmeteltyämme lähdimme kävelylle, toiveenamme nähdä myös muita eläimiä. Jo pidempään täällä ollut Artemis oli nimittäin nähnyt edeltävänä iltana paljon peuroja ja jäniksiä. Pilviverhon takia emme kuitenkaan erottaneet pimeydessä muuta, kuin taskulamppujamme palvovia yöperhosia ja uskollisesti meitä seuraavan oranssin lemmikkikissan.
    Toisen kiiltomatoansan tarkastettuamme kuulimme hämärästä lähestyviä askelia. Erotimme lähestyvän tumman hahmon. Sen askeleet kopisivat soratiellä uhkaavasti, ja huutoetäisyydelle meistä päästyään se huusi kärttyisästi: "Tulkaas likat sisälle nyt, niin saadaan ovi lukkoon!"

   Menimme mummumme perässä sisälle ja panimme maatan. Sen pituinen se :D
   -Artemis & Athene

22.5.2020. Hiljaisuuden jälkeen

Hei, Athene postailemassa, tällä kertaa yksin.
   Koulut ovat tosiaan taas auki, pääsittekö te lopuiksi kahdeksi viikoiksi opiskelemaan? Itse olen mielelläni luokkakavereideni, ja etenkin opettajani kanssa nämä viimeiset päivät. Vaihdan kesäloman jälkeen koulua.
   Aikamoinen tää lukuvuosi on ollut, ensin siirtyminen väistötiloihin homekoulusta, sitten korona ja puoli lukukautta odoteltiin yhtä tyttöä meidän luokalle, joka ei koskaan saapunutkaan. Pitkän epätietoisuuden jälkeen selvisi, että hän oli mennyt toiseen kouluun.
   Koronan takia myös retki Bengtskärin majakalle ja Rosalan viikinkikeskukseen ensin lykkääntyi ja lopulta peruuntui. Rahaa oltiin kerätty viimeiset neljä vuotta, pidetty myyjäisiä, myyty karkkia ja keksejä, pidettiin jopa yksi menestysdisko ja musikaali. Juuri ennen koulujen sulkemista varattiin myös kirpparipöytä, mutta korona sulki totta kai kirpputoritkin ja hääti asiakkaat, pöytään jäi paljon tavaraa ajan päätyttyä.
   Kirja-arvosteluita olen kirjoittanut aktiivisesti, nyt menossa on vajaa 1 000 sivuinen tiiliskivi, Taru sormusten herrasta kaikkine osineen. Sivut ovat isoja -ainakin isompia, kuin mihin olen tottunut- ja teksti tiiviisti kirjoitettua, miksi hiljaiseloa saattaa hetki jatkua.
   Instagramissa koitan aktivioitua, ainakin stoorin puolella. @athenesdaughter-tili on nyt myös elossa!

   Taidan mennä nyt pelailemaan, viettäkää hyvä loma, jos ei sitä ennen ehditä postailemaan!

Torstain tekemispläjäys. 2.4.2020

Hei sinä, internetin virtaan unohtunut surffaaja!

Mukavaa, että olet ajautunut tänne, sillä täällä on vastaus suurimpaan kysymykseesi: Mitä pitäisi tehdä, kun on tylsää!?

-Aloita ilmainen yksin-, tai pienryhmäharrastus kotonasi! Oletko kokeillut leipomista? Netistä löytyy paljon helppoja ja vaikeita reseptejä. Vielä kun kaupat ovat auki, ja tuonti normaalia, pitäisi sinunkin lähikaupastasi löytyä kaikki tarvittavat ainekset.

-Eteenkin nyt, kun fyysiset kirjat ovat lukkojen takana, ( Suomeksi: Kirjastot ovat kiinni.) Löytyy useimpien kirjastojen nettisivuilta ohjeet, ja linkit e-lainaamiseen, eli voit lainata netistä kirjastokortillasi e- ja äänikirjoja.

- Puutarhan/parvekkeen/ikkunalaudan kasvienhoito. Kasvienhoito ei ole ydinfysiikkaa, mutta hyvin vahvasti henkimaailman juttuja. Siispä kannattaa kasvattaa kasveja siemenistä, sillä ainakin silloin voi nähdä kasviensa itävän. Valmiskasvit voivat olla kalliita, ja kuolevat hyvin helposti. (Ainakin Asesiskoilla) Lisäksi voit kuluttaa aikaasi askartelemalla, kukkaruukkusi maitotölkeistä. —> Artemiin vinkki: Koristele maitopurkki koristeteipillä.

-Opettele neulomaan/kutomaan tai ompelemaan pehmoleluille vaatteita.

-Hommaa katuliidut, ja tee katutaidetta. Muista varoa kumminkin autoja, ja pyöräilijöitä.

-Opettele uusia taitoja.

- Urheile, ja kokeile uusia pihalajeja.

-Kirjoita karanteenipäiväkirja, jotta voit kertoa koronasta nuoremmille sukupolville.

- Yritä löytää positiivisia puolia katujen hiljenemisestä.

-Ja tottakai, voit lukea tätä blogia! :D Pian täältä pitäisi löytyä, jo viimeviikolla mainitsemamme osio: XDD- Studio. Sen idea, tulee olemaan vähän samankaltainen kuin a-studiolla, eli jaamme sinne fanifiktiotyyppisiä tekstejä, joissa me haastattelemme kirjojen hahmoja.

Jos löydämme rohkeutta ja ideoita, voisimme myös haastatella oikeita ihmisiä sinne. Studio tulee olemaan pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Sieltä tulee löytymään läppää kaikenikäisille :D Onnea elämään! 

KisuMisuXDD teille ylpeänä esittää:

Sirpatarran!

 

 

26.3.2020 Asesiskot koronan kutistamassa Suomessa (draamaa)

Hyvää torstaipäivää! Draamalaama on havaittu useasti Suomessa viime aikoina.
   Toinen meistä asesiskoista on tällä hetkellä käytännöllisesti katsoen jumissa Uudellamaalla, joten suunnittelemamme pääsiäistapaaminen on peruttu. (Dramaattinen piste) D:
   Kerta koulut, harrastukset ja kirjastot ovat kiinni, pyrimme panostamaan sisällön aktiivisempaan tuottoon. Siispä, aiomme postata tekemisideoita, sekä muuta luettavaa. Lisäksi päätimme perustaa tänne uuden osion, siitä lisää ensiviikon torstaina. Koittakaa kestää, vaikka elämästä onkin tulossa yhtä dystopiaa :D

- Asesiskot

14.2.2020. Athene postaa

Hei! Kylläpä aika kuluu nopeasti, jo kuukausi on ehtinyt vierähtää viime postauksesta.
   Osasyynä hiljaisuudelle on se, että olen parhaillani naama kiinni kuusiosaisessa kirjasarjassa, joista jokaisen sivumäärä lähentelee viittäsataa. Lisäksi odotan nyt varaamaani äänikirjaa, ja pyrin sen kuunneltuani lukemaan myös yhden e-kirjan. En ole kumpaakaan ennen kokeillut, ja olisi kiva kirjoittaa tänne blogiinkin paperiversion, e-kirjan ja äänikirjan plus-, sekä miinuspuolia!
   Koulussa on ollut myös paljon kaikkea, kokeita ja sen sellaista tavallista, ei ole tullut mitään jännää kirjoitettavaa.
   NYT sitä asiaa kuitenkin on, nimittäin koronavirus on ottanut kiinni Suomesta. 
   En ole asiantuntija, enkä uskalla nyt selostaa mikä se on. Jos et siis ole kuullut kyseisestä sairaudesta, klikkaa tästä.
   Mutta miten se minuun vaikuttaa? Ei, kukaan tuttuni ei ole onneksi saanut tartuntaa, ainakaan tietääkseni. Vähän kuitenkin jännittää noiden mummujen ja vaarien puolesta, mutta kukaan ei onneksi ole vanhainkodissa, missä tietenkin tartuntariski olisi vierailijoiden kautta suurempi. 
   Treenit on peruttu. Kuukauden ajaksi. Ehkä koulukin suljetaan? Ei vielä tietoa, mutta ainakin neljä vierailua ja tutustumista, sekä retki ollaan peruttu. Harmittaa...

   Rauhoittaa kuitenkin se, että koronasta voi parantua. Suomen lääkärit on maailman parhaita, ja kun pesee käsiä ja ottaa vähän etäisyyttä ei todennäköisesti saa tartuntaakaan.
   Tsemppiä kaikille :^. 

Ottakaa fyysistä etäisyyttä, mutta henkistä läheisyyttä.
: Sauli Niinistö

-AtheneGirl

23.2.2020. Asesiskot kapinamielellä - extreme-ojamelontaa :D

Asesiskot yhdessä jälleen!
   Tapasimme eilen samoihin aikoihin, kun Poseidon avasi taivaassa hanan. Satoi siis, kuin saavista kaatamalla, ja myrskytuulet riepottelivat hentoja kylmyyden riisumia oksia. Ei se silti ulkoilua haitannut! :D
   Lähdimme heti perinteiselle kierroksellemme, eli kävimme lähteellä, juoksimme, kuin viimeistä päivää nuorina ja villeinä kuraisella ja vetisellä pellolla, samalla, kun sade piiskasi kasvojamme vaakasuoraan. Nähdessään täpötäydet ja tulvivat ojat, Artemis sai ehkpä parhaan ideansa koskaan.

 

...

 

Artemis : "Pitäiskö meidän hakee se kumivene ja meloo tuolla ojassa?"
   Athene: "JOOOOO!"

   Siispä heti seuraavana päivänä aamun valjetessa, asesiskot lähtivät puuron, kahvin ja taatelikakun suoman energian turvin hakemaan autotallista ikivanhaa (16-vuotiasta) kumivenettä. Yksi airo ja jääkiekkomaila saivat kelvata melontavälineiksi.
   Oli kaunis ja kirkas aamu, Athene puhalsi nuorilla vahvoilla keuhkoillaan veneen täyteen. Ja niin duo lähti kohti pitkää Taimiojaa.
   Laskimme veneen, ja Artemis hyppäsi empimättä kyytiin. Athene auttoi veneen alkuun tökkimällä sitä jääkiekkomailalla maista. Lopulta hänkin uskaltautui kyytiin, ja se oli menoa sitten.
   "Minne virta veneen vie, sinne mutkan takaa käy nyt tie..." 
   Matka kävi rauhallisesti helmikuisen, kuulaan, vähälumisen pellon poikki, asesiskot meloivat laulaen menemään.
   Päädyimme ojan yli kulkevalle kivisillalle, jonka läpi vene ei mahtunut. Kreivin aikaan, kun siskot olivat kääntymässä takaisinpäin, ajoi naapuri sillalle. Auto pysähtyi, ja kaksi hämmästyneen uteliasta naapurin miestä avasi ikkunansa, ja tiedusteli ystävällisesti: "Mitäs te sielä ojassa teette?"
   Luonnollisesti, asesiskot alkoivat nauraa tilanteen absurdiutta. Kaksi tyttöä ojassa, kumiveneen kyydissä, toisella airona vain maila. Selitimme olevamme matkalla järvelle. Miehet nauroivat ja Artemis pyysi heitä ottamaan kuvan.
   Athene antoi puhelinnumeronsa, mies lupasi lähettää kuvan jossain vaiheessa. (Nyt kirjoitushetkellä kuvaa ei ole vielä tullut. Lisäämme sen tähän alle heti, kun sen saamme).
   Nousimme maihin, ja pidimme viitisen minuutin erittäin kivuliaan suoristautumistauon. Kuin olisi yrittänyt suoristaa rypistettyä ja auton alle heitettyä paperia, niin jumissa olivat nilkkamme ja reitemme. 
   "Ei enää duunii, painaa puita uuniin, syvemmälle OJAAN mee"
   Vastavirtaan melominen oli melko paljon raskaampaa, pienestä virrasta huolimatta. Mietittiin siinä vaan, että eipä varmaan kovi moni  oo näin fiksua ideaa ennen keksiny :D
   Joo, mitäs tässä. Vähän nälkä tuli, kohta saadaan mummun loihtimaa lounasta :P. Siitä sitten vaan kokeilemaan, emme copyrightaa tätä ideaa, saa lähettää omia vastaavanlaisia kokemuksia s-postiin. Niitä olisi kiva lukea.
   Me todella elettiin tää sunnuntai! Hyvää loman lopetusta, aloitusta, ja odottamista!
   -Aseiskot

22.2.2020. Hyvää hiihtoloman alkua (tai sen loppua) (tai sen odotusta)!

Tere, Athene koneensa takana taas! 
   Onko teillä jo hiihtoloma loppunut, vai onko se vasta edessä? Itselläni se vasta alkaa, nukuin juuri 11h.
   Viime viikko oli aika täysi, historian, uskonnon ja ranskan kokeita - kaikista 10 - ja torstaina esittelin kirjailija Siiri Enorantaa käsittelevän projektini onnistuneesti. Eilen perjantaina oli vielä treenit, mutta nyt on viikon loma niistäkin.
   Tällä hetkellä lipitän aamukahvia. Parin tunnin päästä lähtee juna, menen viikonlopuksi mummulaan! Artemiskin on siellä :)
   Artemiin pitää kuitenkin lähteä jo sunnuntaina, joten menen siitä pariksi yöksi vielä isän puolen sukulaisille. 
   Muita lomasuunnitelmia ei juurikaan ole, ajattelin tiistain aikana palailla kotiin, sitten olisi varmaankin kiva käydä kaverien kanssa jossakin, vaikka Trampolin Parkissa, tai jossakin kahvilla. Espresso House on aina toimiva valinta, suosittelen kahvinystäville vaniljalattea, ja hasselpähkinäkakunpalasta! Myös sovellus kannattaa ladata, sitä kautta saa hyviä alennuksia.
   Työn alla on nyt Cassandra Claren Varjometsästäjät-kirjasarja. Kokeilin sitä myös Netflixistä, mutta se oli suoraan sanottuna aika sukka. Huonot maskeeraukset, editoinnit, eikä juoni seurannut yhtään kirjaa.

   Hyvää ja rentouttavaa lomaa kaikille, joilla se on! Hyvää alkavaa kouluviikkoa kaikille, joille loma on jo ohi, tai jotka vielä sinnittelevät yhden viikon ennen lomaa!
   -AtheneGirl

26.1.2020. Viikonloppumenoa

Athene sunnuntaikolmelta terve!
   Mitäs minä, kirjoitin juuri Nukkuu lapsi viallisen arvostelun, sitä ennen tulin treeneistä ja söin.
   Eilen oli pikkusiskoni sukulaissynttärit, vieraita oli jotain päälle 20. Itse kannoin korteni kekoon leipomalla voileipäkääretortun, äiti teki kinderbrownieta ja kaksi kasvispiirakkaa. Lisäksi oli tottakai kaikkia karkkeja ja muuta.
   Kun saan tämän julki, menen varmaankin pelaamaan joko Minecraftia, tai Sims4:ää. Voisin kyllä lukea, tai piirtääkin..?
   Jotkut teistä on saattanut ehkä miettiä, miksi olen lukenut nyt vain Siiri Enorannan kirjoja? Syitä on kaksi: mulla on meneillään kouluprojekti Siiristä, ja pyrin lukemaan kaikki hänen kirjansa sitä varten, toisena on yksinkertaisesti se, että ne ovat niin hyviä. Ei huolta, jäljellä on enää nyt meneillään oleva Gisellen kuolema, sen jälkeen Josir Jaltvan eriskummallinen elämä.
   Ja eipä muuta, hyvää tammikuun loppua! Koetan kirjoitella aina, kun jotain asiaa on :)
   -AtheneGirl

12.1.2020. Viikonloppufiiliksiä ; ruuanlaittoa ja lukemista

Hyvää sunnuntaipäivää!
   Mulla on nyt kiva lukukauden eka viikko takana, lisäksi hauska viikonloppu.
   Mutta miksi? No, sen kerron nyt.
   Lauantaiaamuna heräsin, söin ja ennen kahtatoista menimme lähi Prismaan ruokaostoksille äidin kanssa. Siinä meni reilut pari tuntia, isä haki meidät kotiin.
   Heti kotiin päästyämme ja ostokset noin puoliltaan purettuina aloin kokata perheelleni lounasta (kuulostipas hyvältä :D). Yli puolitoista tuntia meni, kun tein ensin keksitaikinan, laitoin sen uuniin ja sitten itse ruuan.
   Loihdin siis täysin vegaanisen lounaan. Monille teistä se saattaa kuulostaa melko arkipäiväiseltä, mutta itse en ole varmaankaan ikinä syönyt täysin vegaanisesti, aina on tullut lasi maitoa, tai kananmunia sisältäviä keksejä syötyä. Nyt kuitenkin haastoin itseni.
   Vegaaniliiton sivuilta löytyi ihania reseptejä! Valitsin kuitenkin tällä kertaa mantelikeksit (linkki tässä) ja (linkki tässä) paistettua riisiä ja tofukuutioita :P Lisäksi tein simppelit latet kaikille perheenjäsenille normaalilla kahvilla ja keitetyllä kauramaidolla, jonne olin heittänyt ripauksen vaniljasokeria.
   Enää 20 sivua Nokkosvallankumosta!
   Myös Artemiin näin. Ropetimme monta tuntia eilen ja tänä aamuna ulkona, ja suunnittelimme joitakin mahdollisia muutoksia KisuMisuXDD:n etusivulle ja Instagramiin.
   Eipä kai muuta, pikkusisko ja isä ovat nyt uimahallissa, äiti on kai puhelimella makuuhuoneessa, istun koneella olohuoneessa.
-AtheneGirl

1.1.2020. Uusi vuosi! Mitä tapahtui 2019, mihin pyrin tänä vuonna?

Hei, Athene täällä kirjoittamassa taas! Uusi vuosi on täällä, samaten uusi vuosikymmen. 
   Viime vuosi oli yksi parhaista, myöskin fyysisesti raskain. 
   Käydäänpäs läpi.

Tammikuussa, siirryin cheerissä edustusjoukkueeseen, treenejä tuli saman tien puolitoista tuntia lisää. Pikkusiskollani oli synttärit heti alkuvuodesta.
   Blogimme oli siinä vaiheessa vielä keskeneräinen untuvikko, mutta Artemiin kanssa olimme aktiivisesti yhteydessä, ja kehityimme koko ajan.
   Helmikuussa olin Soturikissatapahtumassa, ja sain Nana Sirosen nimikirjoituksen :D. Muuta en siltä kuulta muista.
   Maaliskuussa teimme ensiversion blogin "mainoksesta", senkin voisi uusia joskus. En ole siihen kovin tyytyväinen...
   Huhtikuun lopussa anoin ensimmäisen kerran viikon vapaan koulusta, ja lähdimme Leville! Toukokuun alussa hiihdin paljon, ja laskettelin ensikertaa! Pakko sanoa, etten olisi odottanut, että reidet olisivat niin hapoilla sen jälkeen :D. Hauskaa oli!
   Toukokuussa innostuin leipomisesta, ensimmäisiä reseptejäni oli kaverini ehdottamat cookiet. Esiinnyimme myöskin -kuten joka kauden lopuksi- seuramme kevätnäytöksessä.
   Kesäkuussa alkoi kesäloma! Oli jo lämmintä, kilpailimme Summer Cheer Cupissa loman alussa, sijoitusta en kerro ;). 
   Heinäkuussa oli entistäkin lämpimämpää, kävimme ainakin isäni äidin uuden ystävän luona Vaasassa. Sain myös 1 000 palaisen Mona Lisa-palapelini noin puolen vuoden kokoamisprosessin ja kehystyssession jälkeen huoneemme seinälle. 
   Elokuussa jatkuikin koulu, luokkamme pysyi lähestulkoon samana. Minun ja siskoni huone sai hieman ennen tätä päivitystä, uusi työpöytä ja hiiteen vanha pikkupöytä :D.
   Syyskuussa olivat syntymäpäiväni! Muuta ei kai oikein tapahtunutkaan :(
   Lokakuussa Artemiin pikkusisko oppi kuperkeikan. Syyskaudeksi joukkueemme nousi lvl 3-tasolle, ja olimme myös Super Cheer-leirillä, siitä postaus aikaisempana. Tässä voin sanoa vain, että ne olivat elämäni fyysisesti rankimmat kolme päivää ;).
   Olimme myös luokan kanssa Heurekassa ja Fazerin tehtaalla, ja äidin kanssa shoppailemassa - törsäämässä mun synttärilahjakortteja.
   Marraskuu oli ihan äsken, siltä ainakin tuntuu. Leivoin kinderbrownieta, kisasimme Super Cheereissä ja sen sellaista :D. Olimme aika siinä keskivaiheilla. Suoritus oli lähes täysin puhdas, siis onnistunut, ja etekin akrobatiaosuus oli ihanan yhdenaikainen, jos minä olen sitä arvioimaan.
   Meidän stunttiryhmän osalta meni ihan mahtavasti koko kausi!
   Joulukuussa söin joka aamu suklaata :D Koko kuukauden aikana mulla oli kaksi täysin herkutonta päivää (#joulukilot)... Kävimme kyllä isän kanssa lähes joka ilta lenkillä, pari kertaa myös juoksimme. Kaipa se siinä tasaantuu?

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava vuosi!

Tänä vuonna aion panostaa kouluun, tähän blogiin ja treeneihin. Etenkin siihen viimeiseen. Tähän tavoitteeseen sisältyy myös SC (self-care), eli itsestäni huolehtiminen. Pyrin siis nukkumaan ja syömään tarpeesi ja terveellisesti. Etsin siis sellaista mulle sopivaa elämäntyyliä, tms.
   Aion myös pyrkiä olemaan tsemppaava ja positiivinen ihminen, ja purkautumaan sitten kun siltä tuntuu. Aion pitää puoliani, ja niin sanotusti huolehtia siitä, että mua kohdellaan samalla tavalla, kuin mä muita. 
   Eli siis yritän olla sillei rennosti ja elää hyvin. Koitan myös kokeilla aina silloin tällöin kasvis-/vegevaihtoehtoja, esimerkiksi ravintoloissa ja pikaruokapaikoissa käydessäni. 

Mihin te pyritte? Chatissa saa aloitella keskustelua!
-AtheneGirl

27.12.2019. Perjantain polttarit! :D

 

Kolme yotä juhliin on, laskin aivan itse äsken, kun näin silmät Atheneeen...!

Hei lukija. Nyt on kulunut kolme yötä jouluaatosta, ja pian on vuorossa ehkä jopa sitäkin suurempi juhla; nimittäin KisuMisuXDD täyttää vuoden!!!!!

Kuluneen vuoden aikana, teitä on käynyt täällä paljon, ja te olette olleet henkisesti mukana hauskimmissa hetkissämme, joita olemme tänne jakaneet. 

Niinpä tahtoisimme jakaa teille myöskin tämän päivän tapahtumat, jotta voisitte tuntea jotakin värikästä, ja iloista sisimmässänne (senkin wanna be-masentuneet ihmiskuoret) (Viimeinen osa tuli Artemiilta, ei mitään henkilökohtaista) (Elämä on hauskaa) (Artemis sai jonkun kohtauksen ja repeilee nyt tuolla, kai mä taas kirjotan tän yksin :( :D)
   (Artemis kerää itsensä ja palaa) (#tulimagiapähkinänkuoressa) (#setthefireintherain)
   Tänään heräsimme aamuvarhain, ja lähdimme ulos. Oli kirpaiseva pakkassää (-5 astetta) ja lunta, ulkona olisi nähnyt varmaankin kymmenien kilometrien päähän tarkasti. Aurinko loisti tulevaisuutta eteemme, se näyttäytyi ensikertaa pitkään aikaan
   Löysimme uuden "tähystyspaikan" kalliolta, tässä HD-valaistuksessa näimme sieltä hyvin kauas. 

Oltiin vähän aikaa sisällä, ja mentiin uudestaan ulos sekoilemaan, ja pakastamaan varpaitamme,sillä olemme villejä ja vapaita nuoria.
   Tultiin sisälle, syötiin, leikittiin Artemiin pikkusiskon kanssa, odotimme pimeää noin tunnin ja tähtien kirkastuessa musteensinistä taivasta vasten palasimme taivasalle. Opettelimme tähtiä ja tähtikuvioita. Löysimme ainakin Otavan, Lohikäärmeen ja Ajomiehen.
   Nyt olemme sisällä ja pian teemme itse miniatyyrisen tähtikartan löydöistämme.

Kiitos, kun luit tämän postauksen!

24 / 12 / 19 Jouluaatto?

Hei hetkinen, joko nyt on joulu!? Heräsin parikymmentä minuuttia sitten, ja kävin kirjoittamassa viiimeisen luvun Spesiaalit!-osion joulukalenteriin. Siinä samassa ymmärsin, että nyt olen kirjoittanut myös ensimmäisen virallisen tarinani. Jopa 23-lukuisen, en edes tajunnut ennen kuin vasta pari päivää sitten, että tästähän tulee aika tosi pitkä loppujen lopuksi.
   Tänään itselläni on puhelin kokonaan sammuksissa, nämä blogiasiat hoidan tässä heti aamulla, ennen kuin muut heräävät. Suunnitelmissa olisi kohta syödä aamupala, veikkaisin että karjalan piirakkaa levitteellä ja kalkkunalla.
   Alle viikon päästä, eli 30.12. meidän blogi täyttää 1v! 
   -AtheneGirl

15 / 12 / 19 Menneisyys ja tulevaisuus

Hei, minä taas täällä, Athene, syvällisen aiheen parissa! Käykäähän myös katsomassa Artemiin postaus tuossa alapuolella, ellette sitä jo tehneet :^

Mutta asiaan:
Aikakoneet ovat varmastikin kaikille tuttu teema. Niitä esiintyy kuuluisissa romaaneissa, mutta myöskin ihan Muumien tarinoissa. Ei tarvitse kuitenkaan paljoa miettiä, kun löytää heti joitakin niinsanottuja epäkohtia, tai ristiriitoja.
   Useimmiten tarinoiden aikamatkustuksessa on jompi kumpi näistä ajatuksista; joko 'tulevaisuutta/menneisyyttä ei voi muuttaa, kohtalo on ennalta määrätty, tai 'kun nyt käyt siellä menneisyydessä, niin älä tee mitään, mikä muuttaisi nykyhetkeä'
   Pienehkö ristiriita, eikö? Jos kaikki on ennalta määrätty/tehty, niin menneisyydessä käydessäänhän ei voi muuttaa mitään, sillä tavallaan se Menneisyys tietää jo, että sä tulet sinne. Sama juttu tulevaisuudessa.
   Aloin tätä pohtimaan, ja tarkempia selityksiä varten olisi pitänyt kuvata video, jossa piirtäen selitän nämä asiat. Katsotaan nyt, ehkä tämä toimii näinkin. Suosittelen ottamaan itsellesi paperia esiin, ja piirtämään seuraavaksi selittämäni asiat, se selkeyttää tätä varmasti paljon.

   Ensimmäisen teorian mukaan, menneisyyteen liikkuessa homma toimisi näin: 
  Aika on yksi viiva. Otetaan esimerkiksi vaikka vuonna 2019 elävä Lotta, joka päättää käväistä aikakoneen avulla Antiikin Roomassa.
   Ajatellaan, että Roomassa oli Lotan matkustamassa ajassa sota, joka ratkeaisi siten, että Vesuvius - nimiä ja tapahtumia keksin nyt päästäni - voittaisi Paradeuksen. Lotta siirtyy menneisyyteen.
   Lotta ilmaantuu sotakaksikon taakse, Paradeus on juuri tappamassa Vesuviusta. Lotta nyt jotenkin tunnistaa ja ymmärtää tilanteen, ja tajuaa, että heidän historiankirjoissaanhan kerrottiin Vesuviuksen voittaneen sota!
   Hän luulee menneisyyden jotenkin muuttuneen, tappaa itse Paradeuksen, ja palaa nykyhetkeen.
   Mikään ei tietenkään ole muuttunut, sillä hän itse tappoi Paradeuksen, jolloin Vesuvius voitti. Teorian mukaan hän ei kuitenkaan siis muuttanut eikä pelastanut mitään. Roomalaisen, vaikkapa sotilaan näkökulmasta, keskelle sotaa ilmaantui tyttö, joka tappoi Paradeuksen, ja katosi. Sama tyttö syntyi 2000-luvulla, eli jonkun ikäiseksi, kävi menneisyydessä.
   Toisin sanoen, jos hän EI olisi mennyt menneisyyteen, Paradeus olisi voittanut, eli se olisi muuttanut menneisyyttä. Mutta tämä vaihtoehto ei tietenkään ollut mahdollinen tapahtuvaksi - voi pyhä suomenkieli! -, sillä Menneisyys, Nykyhetki ja Tulevaisuus olivat tietoisia siitä, että Kohtalo laittaisi Lotan käymään Menneisyydessä.

   Tässä vaiheessa kysymys olisi se, että kuluiko aika nykyhetkessä, kun Lotta kävi menneisyydessä? Vai oliko se vain murto-osasilmänräpäys, Lotta välähti pois ja ilmestyi.
   Ja oliko hän samassa asennossa? Ja millä logiikalla hänellä oli vaatteet päällään, eikai tuoli, jolla hän istui, tai talo, jossa hän oli, tullut hänen mukaansa, joten miksi vaatteet olisivat poikkeus? 
   Pystyykö aikakoneella myöskin liikkumaan paikassa, olettaen, että Lotta lähtee aikakoneellaan kotoaan Suomesta, eikä muinaiselta sotatantereelta Välimeren ympäristössä?

   Toisen teorian mukaan, jonka mukaan menneisyyttä voisi muuttaa, tapahtuisi näin:
   Alussa sama juttu, Lotta matkustaa Antiikin Roomaan. Ero on siinä, että tämän teorian mukaan Menneisyys ikäänkuin on alunalkaen koskematonta, että kaikki kulkevat sillä samalla viivalla. Toisin sanoen kukaan ei vielä ole käynyt tappamassa Paradeusta, vaan historiankirjoissa lukee, että hän voitti Vesuviuksen vuonna nakki ja muusi. 
   Lotta rikkoo rajoja, ja matkaa menneisyyteen. Tappaa Paradeuksen. SE pistää historiankirjat uusiksi, ja ehkä, ken tietää, muuttaa koko maailman, jonka Lotta tuntee? Ken ties, ken ties?

Mutta mitä jos Lotta kuolisi taistelun keskelle tupsahtaessaan? Minun ymmärtääkseni hän palaisi nykyhetkeen ja jatkaisi elämäänsä, sillä hänen kuolemansa tapahtui ennen hänen syntymäänsä, jolloin sen ei pitäisi muuttaa mitään.

Mutta entä jos Lotta olisi ostanut keksin Antiikin Rooman taistelun ohessa, olisiko se täysin homehtunut, vai ihan syötävässä kunnossa, kun hän palaisi takaisin Nykyhetkeen?

   Tulevaisuuteen matkatessa juttu on hiukan erilainen, ensimmäisen teorian mukaan homma toimisi jotakuinkin näin:
   Otetaan esimerkiksi taas Lotta. Lotta matkaa tulevaisuuteen, ja ilmaantuu Ruotsiin 20 vuoden päästä. Hän - anteeksi, tämä on paras esimerkki mitä keksin :( - kuolee siellä johonkin tautiin, eikä siis palaa takaisin.
   Viivan mukaan hän siis vain katoaa jälkiä jättämättä. Jos vaikkapa Lotan äiti sattumoisin on sen 20 vuoden päästä Ruotsissa, Lotan ilmaantumispaikassa, hän näkee Lotan, ja saa ehkä tietää, miten hän katosi.
   Jos Lotalle ei tapahtuisikaan mitään...
   ...hän palaisi takaisin, ehkä taas sen silmänräpäyksen päästä. Mutta mitä jos hän ostaa keksin tulevaisuuden Ruotsista, voiko hän tuoda sen mukanaan Menneisyyteen, tai Nykyhetkeen, jossa sitä keksiä ei olla vielä leivottu?

   Toisen teorian mukaan tulevaisuusmatkalla saattaisi käydä näin:
   Lotta ilmaantuu ensialkuun koskemattomaan Tulevaisuuteen. Jos hän EI olisi mennyt sinne, torilla oltaisiin kävelty suoraan eteenpäin, jolloin mitään ei olisi tapahtunut. Tyttö ilmestyy kuitenkin keskelle tietä, jolloin joku epäonnekas hieno rouva astuu koirankakkaan, väistäessään häntä.

Tulevaisuuteen matkatessa menneisyys ei kuitenkaan muutu mitenkään.

Enpä tiedä, aika sekavaa? Paljon kysymyksiä, joihin kuitenkaan yksikään ei pysty vastaamaan yksiselitteisesti. 
   Itse uskon huomattavasti voimakkaammin tuohon ensimmäiseen teoriaan, että Menneisyys ja Tulevaisuus tietävät jo, että niissä tullaan käymään yms.
   Mitenkäs te? Miten te olette ymmärtäneet koko jutun? Toivottavasti en sekoittanut ihan teitä kaikkia :D

Syvällisesti pohdiskellen : -AtheneGirl

11.12.19 Artemis kirjoittaa pari seikkaa elälmästä

Hei hyvä lukija. Olen KisuMisuXDD:n toinen ylläpitäjä. En ole kirjoittanut moneen kuukauteen. - paha juttu. Enkä voi selittää poissaoloani mitenkään, eikä minun tarvitsekkaan selittää poissaoloani mitenkään, olen ollut vain laiska. Huomasin tänään, että kirjoittaminen maistuikin, halusin tulla takaisin kirjoittamaan blogia, joka piakkoin täyttää ensimmäisen vuosipäivänsä! Nyt kerron teille pari hauskaa lukutoukka-aiheista seikkaa.

1. Sinä siinä ruudun toisella puolella, jos olet henkilö joka suosii kirjastoja onko sinulle käynyt ikinä näin? 

Menet kirjastoon, hortoilet siellä kauan ihastuksissasi niin suureen kokoelmaan kirjoja. Sitten palaat kirjastossa mukanasi jokin aivan muu kirja, jota olit alun perin mennyt hakemaan?

Minulle kävi näin. Minulla ei ollut ollut vähän aikaan mitään erityisen hyvää kirjaa, joten päätin hakea jonkun klassikon, tai Stehen Kingin tiiliskivikirjan. Hortoiltuani kirjastossa oikeasti kauan, tulin sieltä ulos käsissäni Across the Universe-sci-fi-kirja. Ihmettelen vaan, että missä vaiheessa tätä universumin menoa, sci-fi-kirjat ovat alkaneet vetämään minua puoleensa kuin sinivalolamput hyttysiä? Vertauskuva on aika hyvä, koska itse keksinkin sen, sillä sci-fihän toimii kuin sinivalolamput:

Ensin kirjat houkuttelevat mielenkiintoisine kansikuvineen, ja synkkine takakansiteksteineen, mutta sitten kun kirjan lopulta ottaa se joko ahmaisee mukaansa täysin, tai sitten se on juuri niin tylsä, että sen jättää kesken, mutta saa koko loppu elämänsä pähkäillä että miten siinä lopulta käy? En ole vähän aikaan löytänyt mitään hyvää sci-fi-kirjaa, joten väitteeni niistä ja sinivalolampuista ei välttämättä pidä ihan paikkaansa. Kivä kun luit Artemiin postauksen lyhyen postauksen. :D

1/12/19 Lähtölaskenta jouluun on alkanut!

Hei, ja hyvää joulunodotuksen alkua! Nyt onkin sitten joulukuun ensimmäinen päivä, the first of December :D ja lisäksi sunnuntai.
   Eilen, leivontalauantaina - mun vähänkuin oma perinteeni - leivoin piparkakkumokkapaloja, joita syötiin illalla The Wall Suomen ja glögin kanssa. Rehellinen ollakseni, muistin glögin olevan vain haaleaa, makeahkoa teetä. Yllätyin siis erittäin positiivisesti, kun maku olikin voimakas ja herkullinen. 
   Onko teillä joulukalentereita? Pistäkääs kommentteihin tai chattiin jos on, ja millaisia. Itselläni on kindertalo, josta (SPOILER ALERT) sain kokonaisen suklaamunan heti kättelyssä. 
   Tosiaan, nyt myös tuonne Spesiaalit!-osioon on tullut joulukalenterin ensimmäinen luukku käykääs ziigaan ;) Pyrin laittamaan sinne joka päivä jouluun saakka uuden luvun, mutta jos en yksinkertaisesti muista, tai ehdi, niin joku päivä luukkuja saattaa aueta sieltä kaksi 
   Hyvää joulunodotusta kaikille!!
   -AtheneGirl

10/11/19 Toivottavasti luet tän!

Täällä Athene taas! Tulin juuri aionasta harrastuksestani, cheerleadingistä. Treenit loppuivat tasan 14.
   Ennen, kuin mennään asiaan: Oon harrastanut nyt yli neljä vuotta, 9. kausi on parhaillaan meneillään. Kausi on puoli vuotta, eli pian olen harrastanut neljä ja puoli.
   Olen edustusjoukkueessa, kilpailemme Super Cheer-kisoissa ensi viikonloppuna. 

Asiaan: Oon hyvin stressaavainen. Koulujuttuihin panostan tunnollisesti, ja käytän vihkotöihin useita tunteja. Kisojakin olen aina jännittänyt, mutta aina oon selvinnyt.
   Tällä kaudella oon nyt kerran aikaisemmin saanut treeneissä hengenahdistuksen, mikä johtui silloinkin todennäköisesti stressistä. Sillon menin vaan sivuun istumaan, valkkujen kanssa mietittiin syytä, eikä sitä sillon keksitty. Juttu vaan paheni kuitenkin istuessa, koska tunsin itseni niin hyödyttömäksi ja turhaksi, kun stunttiryhmäni joutuin markkeeraamaan, eli vähänniinkuin tekemään pantomiiiminä nostomme. Ahdistus syveni, enkä sitten pystynyt ollenkaan enää silloin treenaamaan.
   Treenien alussa sain ensin lyhyitä semmoisia inhottavia tuntemuksia, että kurkussa olisi joku huivi. Pystyi hengittämään, mutta tunuti raskaalta, ja lihaksista meni kaikki yty.
   Halusin tehdä, en halunnut mennä sinne sivuun istumaan, treenejä enää ne mukaanlukien kolmet, en voi jättää väliin!
   Sanoin valmentajille, ja he neuvoi rauhoittumaan. Se oli vaikeeta, mutta kyllä se silmien hetkellinen kiinni pitäminen ja syvään hengittely auttoi.
   Paniikki tuli uudestaan, unohdin hengittää. Mua alkoi itkettämään. En halunnut olla se, joka ei tee. En halunnut olla se jonka takia stunttiryhmä ei pysty tekemään. En halunnut, halunnut, halunnut! Ne ajatukset vaan pahensi asiaa.
   Mutta mun stunttiryhmä, ja joukkuelaiset ymmärsi. Kukaan ei katsonut sellaisella 'taas toi pillittää' tai 'nyt ei voida sun takia tehdä' katseella, vaan kaikki lohdutti. Tuli halaamaan, (Eieieieieieiei mä en ala itkemään nyt kun kirjotan tätä!!) ja sanoi, ettei se haittaa. Ne (noniin nyt rupesin itkemään) tuki mua, ja antoi mun rauhoittua.
   Sain itseni kasaan, ja lopputreenit mulla oli kivenkova kestohymy. Olin jotenkin niin ilonen. Ei ollut meidän parhaat kokonaiset siltikään, mutta mulle ne tuntui kaikkein parhaimmilta koko kaudella.
   En pystynyt huudossa huutamaan, koska yhä olisi loppunut happi kesken ja paniikki varmaan tullut takaisin, mutta fiilis oli huippu. Vaikka joku tippu, niin ei mitään, me vedetään seuraava ihan timanttisesti.
   Erityisen hyvä olo mulle tuli siitä, kun yksi tietty joukkuelainen tuli lohduttamaan mua. En oo siihen juuri yhtään tutustunut, ollaan tosi -etsin oikeaa sanaa- erilaisia. Ei olla ikinä millään tavalla vihattu toisiamme, kyse ei oo nyt ollenkan siitä, mutta ei olla vaan tutustuttu. Ollaan oltu niissä omissa "piireissä" ja vähän sillai... ehkä jopa vältelty toisiamme?
   Mutta hän tuli taputtamaan mua olalle ja lohduttamaan, ja musta tuntui, että se itku muuttuis sillä hetkellä iloitkuksi (vitsit oon herkkis :D).
   Treenien jälkeen lähetin hänelle viestin, kiitin häntä, ja sanoin toivovani, että hänestä tulisi ehkä joskus mun nousija, että voitaisiin tutustua paremmin, kun ei vapaa-ajalla oikeastaan voida nähdä, kun asutaan niin kaukana.

Haluan vaan sanoa, että tällaiset ihmiset, ja kaikki jotka tulee lohduttamaan, on niitä, jotka tekee maailmasta ihmisille parhaan mahdollisen. Siis niinkin pieneltä tuntuva ele, kun muutama lohduttava sana, tai ihan vaan "ootko ok?" kysyminen voi auttaa ja auttaakin. 
   En rehellisesti sanottuna usko, että kukaan meidän joukkuelaisista lukee tätä, mutta kiitos ihan kaikille, ylipäätänsä siitä, että ootte mun joukkuekavereita, ja kun ootte niin mahtavia!

Me mennään kunnialla kisoihin! Pelkkänä timanttina, räjäyttämään se Vantaan Energia Areena!

kiitos, aloin itkeä ja rauhotuin tätä kirjoittaessani about 3 kertaa :D
-AtheneGirl

8/11/19 Arthousen, Jalavan ja Tietosanoman kevään 2020 kirjakatalogi

Kirjakatalogi (kuvia alapuolella) on siis ilmoitus, mainos, lehti, jossa kerrotaan mainittuna ajankohtana tulevista kirjoista. Tässä kyseisessä katalogissa mainitaan joitakin tieto- ja joitakin romaanikirjoja, mukaanlukien seuraavat kaksi Soturikissat-kirjaa, ja niiden takakannet, jotka on tämän postauksen julkaisemisesta vähän ajan päästä luettavissa Takakannet-osiosta.
   Katalogeja jaettiin kuulemma Helsingin Kirjamessuilla, joihin en itse päässyt. Sain kirjan @arthousesoturikissat-tilin kautta, he postittivat sen meille kotiin. Kiitos tästä!
   Katalogin avulla pystyy miettimään tulevia lukukohteita, ja varaamaan niitä mahdollisesti ajoissa kirjastoista. Itse kiinnostuin ruotsalaisesta sarjasta: Viimeinen illusio, jonka lisäsin lukulistalleni heti.
   Mitä tässä nyt pitäisi sanoa? Suosittlen katalogin hankkimista.

-AtheneGirl

Kirjakatalogin 2020 kevään kansi

Kirjakatalogin 2020 kevään kansi

1.11.19. Kuka on lukutoukka?

Annan mielipiteeni asiasta.
   Oletko lukutoukka, jos luet samaa sarjaa yhä uudelleen ja uudelleen? Entä jos et muistakaan kaikkia tapahtumia? Tai niiden järjestystä? Hahmojen nimiä? Kirjojen nimiä? Jos et omista fanituotteita mistään sarjoista, tai kirjoja omina?
   Mietin näitä kysymyksiä itsekseni viimeisen viikon aikana, ja koitin pohtia mahdollisimman useita kuvakulmia ja näkökohtia. Mietin, että sanoisinko lukutoukaksi henkilöä, joka lukee vain yhtä sarjaa? Vastasin itselleni ei. 
   Sitten aloin pohtia esimerkiksi Soturikissoja, joissa on kuitenkin kymmeniä osia, ja useita saagoja, novelleja, tietokirjoja ynnä muita. Jos joku sanoisi minulle lukeneensa koko sarjan vaikkapa kolme kertaa, ja lukisi nyt neljättä, sanoisin tätä lukutoukaksi. 
   Jos joku sanoisi lukeneensa Selviytyjien suomennetut osat (joita on kuusi) neljä kertaa, en sanoisi häntä lukutoukaksi. 
   Sanotaan, että jos luet tiettyjä kymmeniä kirjoja uudestaan, olet lukutoukka tässä vaiheessa.
   Jos et muista kaikkia tapahtumia ja kissanristiäisiä kirjasarjan aikana, olet fine. Etenkin, jos luet sarjaa sitä mukaa, kuin sitä suomennetaan, eli uuden osan suunnilleen 4 kk välein, on todella vaikea muistaa vanhoja tapahtumia. Luen tällä hetkellä Apollonia ja Soturikissoja tällä tavoin, ja uuden kirjan aloittaminen on aina todella vaikeaa, sillä en muista edelliskirjasta suunnilleen mitään. Syynä voi olla myöskin se, että ehdin lukea siinä neljässä kuukaudessa niin monta muuta kirjaa?
   Tapahtumien järjestys on mielestäni kuitenkin melko tärkeä osa lukemista.
   Hahmojen nimet, ne pitäisi mielestäni muistaa. Itselleni jäävät mieleen parhaiten juuri ne erikoisimmat ja pitkimmät. Thirrin Vapaa Riuskaranne Lehmuskilpi, Pohjolan Villikissa. Anaid Tsinoulis, Selenen tytär, Demeterin tyttärentytär, Susiemon klaanista.
   Kirjojen nimet samoin. On mielestäni hyvinkin outoa, jos ei muista sillä hetkellä lukemansa kirjan nimeä, mutta jos et muista kyseisen sarjan kaikkia kirjoja, se on normaalia.
   Fanituotteet ja kirjat? Monipuolisen ei tarvitse mielestäni käyttää koko elämäänsä kirjoihin! Fanituotteita itselläni on vain Magisterium-paita, ja joitakin Soturikissat-kirjoja on omana. Nekin vain siksi, että hankin kirjastokortin vasta kolmannella luokalla, ja jouduin joko lainaamaan kirjoja kavereilta, tai ostamaan ne. En myöskään ennen kortin hankkimista tiennyt, että ihan kotimme lähelläkin on kirjasto, eikä tarvitsekaan aina lähteä sinne kolmen kilometrin päähän pääkirjastolle.

Mielestäni kuitenkin se todellinen lukutoukka lukee aina uusia kirjoja. Penkoo niitä kirjaston hyllyjä, itse siirryn aina suoraan lasten ja nuorten fantasia-, kauhu- ja sci-fi-osastolle, ja luen takakansia.
   Rehellisesti koen voivani sanoa olevani oikeasti lukutoukka. En muista enää kaikkia sarjoja jotka olen viimeisen kolmen vuoden aikana lukenut, mutta luen kuukaudessa jopa 3-7 kirjaa, jopa kokonaisen sarjan siis ajasta ja innostuksesta riippuen.

Tulevia kirjoja, jotka aion lukea:
   - Myyttihovi-sarja
   - Oman keisarien aikakirjat-sarja 
   - Lyran kirjat-sarja
   - Kapinaenkelit-sarja
   - Punaisen luostarin kronikoita-sarja
   - Tuhat kerrosta-sarja
   - Kaksosauringot-sarja
   - Tuhatkuolevan kirous

Ja mulla ei oo mitään käryä, että mitä nää sarjat on :D
-AtheneGirl

15.10.19. Jälleennäkemisiä, ja lähteen puhdistusta.

Hyvää syyslomaa niille joilla se on jo alkanut :D Launataina 12.10. vietimme AtheneGirlin syntymäpäiviä, 27 hengen voimin. Siitä on kulunut jo muutama päivä, mutta nyt Asesiskot ovat taas saman Pohjantähden alla. 
   Tapasimme taas Mötkönsuon asemalla, ja siitä kuljimme elintarvikekaupan ( XD ) kautta mummulaan. Laitoimme taas ne C-luokan vaatteet, eli rypömisvaatteet ja lähdimme mettälle. Kannoimme urhoollisesti ja väsymättä, kolmea ilmaista ämpäriä ja kahta raskasta rautalapiota.
   Loputtomattomalta tuntuvien kahden minuutin marssin jälkeen, saavuimme lähteelle. ArtemisGirl oli hionut suunnitelmaa jo kauan. AtheneGirl puolestaan marssi uskollisesti toverinsa perässä, miettien että mitäköhän Sirpaa tästäkin tulee. 
   Aloitimme tyhjentämällä lähteen, ämpärit ja toisemme apunamme. Seuraavaksi alkoi pääsiäisleivän (googlatkaa Unkarilainen pääsiäisleipä) mättäminen lätäkön pohjalta. Tässä vaiheesssa AtheneGilr innostui projektista. 
   Kahden, tai kolmen tunnin pashan lapioinnin jälkeen väsähdimme, ja päätimme jatkaa hommaa seuraavana päivänä.
   Kokemukset (tarkemman raportin saatte, kun homma tulee valmiiksi):
Yhdessä tämäkin on hauskaa, ja yllättävän tehokasta. Samalla tämä kehittää luovuutta, ja fyysistä kuntoa. 
   Uusimmat inside-läpät:
   Athenen lapioidessa pashaa, hän tuli huomioineeksi siitä lähtevän herkullisen maiskahdusäänen. Tätä tehdessään, hän tuli sanoneeksikin: "Nam". 
   ArtemisGirl muisti tutustuneensa kerran miesten frakkipalvelu Nam-yritykseen.
   Nam, jos tarvitsette uutta mainosta, otattehan yhteyttä.
   *miesten frakkipukukilpailussa, voittajalle ojennetaan palkinto. Kyseinen voittaja käytti Nam:ista ostamaansa frakkipukua*
   "Tuo oli likainen temppu!" yksi häviäjistä huutaa.
   Kamera kääntyy kohti mutakasaa, ja sitä lapioivaa henkilöä. Mudasta kuuluu kuuloaistia hivelevä maiskahdus. Henkilö kääntää katseensa kameraan, nostaa peukalonsa, vetää pepsodenttihymyn naamalleen, ja sanoo: "NAM".

   Kotiin palatessamme näytimme siltä, kuin olisimme nousset haudoista. Aloimme laulaa Taylor Swiftin Look What You Made Me Do:ta.
   "You check it once. But I check it twice. OOOOOOHHH!" (teatraalinen makkarakebableipämatokäärmeniskaselkäliike)

Urakkaa jatkamme huomenna, raportoimme heti, kun raportoitavaa löytyy.
Kebableivät vaan sulle, Athene menee syömään, Artemis tulee kans, se ois moro :D
-Asesiskot

9.10.19. Puoli yhden uutiset

Moi. Kello on nyt tosiaan noin puoli yksi, ja asiaa riittää!
   Ensinnäkin, nyt on keskiviikko, ja heräsin 10.45 aikoihin. Tämä siksi, että olen vähän kipeänä, eilenkään en ollut koulussa.
   Viime viikonloppu oli aika raju, olimme joukkuemme kanssa Super Cheer-leirillä Vierumäellä. Lähdimme perjantaina 13.15 bussilla treenihalliltamme.
   Oli kyllä hieno viikonloppu, tosin hyvin rankka. Söimme Kaskelassa, ja yövyimme Pihkalassa, kahden tai kolmen huoneissa. Treenejä oli yhteensä kuudet kyseisten kolmen päivän sisään, perjantaina heti yhdet: akroa (akrobatiaa) ja huutoa, lauantaina kolmet; pyrtsejä (pyramideja), stuntteja ja siirtymiä. Sunnuntaina vielä lisää siirtymiä, ja viimeisenä esiinnyimme kahdelle toiselle samalla leirillä ollelle joukkueelle. Kaikki treenit kestiävt about 2h, eli kolmessa päivässä yht. 12h, eli kolmessä päivässä kahden viikon normaali treeniaika + 1h. 
   Oli, itseäni toistaakseni, aivan mahtavaa, en ole ikinä ennen osannut arvostaa sänkyä yhtä paljon kuin tuona lauantai-iltana... Tutustuin myös kahteen joukkuelaiseemme paljon paremmin, sain kaksi kaveria lisää! Kutsuttakaamme heitä vaikka Marjaksi ja Lotaksi (nimet muutettu). Marjan tiesin olevan tosi mukava ja sosiaalinen, mutten ajatellut hänen olevan ns. minun tyyppiäni, mutta meillä olikin tosi paljon yhteistä! Nauroimme samoille asioille, juttelimme syvällisesti ja pitkään monista hyvinkin maailmaa mullistavista asioista.
   Lotan, jonka sain huonekaverikseni, ajattelin olevan todella hiljainen ja ujo, ja koska itse olen senpäiväinen pulu, olin varma, että niistä kolmesta päivästä tulisi ehkä vähän kiusalliset. MUTTA EI! Kuten isäni arveli, isossa ryhmässä hiljainen voikin olla todella puhelias rauhallisemmassa paikassa. Meillä oli Lotan kanssa todella kivaa, hän oli mahtava kaveri!
   Ruoka oli fantastista... Söin tyylin eniten koko joukkueesta :D Tuntui, että otin ihan hirmu paljon, mutta sitten tajusin, että mähän otin periaatteessa sen "oikean määrn" eli lautasellisen: puolilautasellista kasviksia (salaattia, porkkanoita jne.) (tiedetään, urheilijalla kaikkien pitäisi olla 1/3), 1/4 hiilareita (hiilihydraatteja, eli pastaa, riisiä tms.) ja 1/4 protskua (proteiinia, eli lihaa, kalaa, papuja tms.). 
   Muistutus kaikille: ÄLÄ KATSO PALJONKO MUUT SYÖVÄT, VAAN SYÖ ITSE HYVIN!!

   Sunnuntaina olimme kotona 18 aikoihin, ja sinä iltana ehdin vielä katsoa koulujutut, syödä ja mennä tutimaan. Ei piip olin väsyny...

   Maanantaina koulua. Meillä on homeongelma, minkä takia munkin naama on ihan ihottumassa..., ja muutetaan syysloman jälkeen väistotiloihin. Luokassa ei ole enää pöytiä, laatikoita, tai MITÄÄN, joten meillä on spesiaali retkiviikko. Maanantaina käytiin metsäretkellä, ja oli lisäksi ruotsin ja ranskan kokeet. Ne oli onneks semi helponlaiset.
   Maanantai-iltana oli vähän sellainen hutera olo, päätä särki, mut ajattelin sen menevän ohi. Tiistaina oli kumminki niin kaamee olo, että äiti sitte soitti töihin ja jäi hoitaan mua siks päiväks. Huono homma sinäänsä, koska eilen luokka meni Muumimuseoon, ja olis ollu vika puukäsityötunti, ja mun kassakaappi oli MELKEIN VALMIS, mut en sit päässy tekeen sitä loppuun nyyf. Tänään oli jo hyvä olo, mutta äiti pakotti jäämään vielä kotiin, ettei kuume nousis takaisin. Huono homma sinänsä, koska tänään oltais menty Sara Hildenin taidemuseoon :( Huomenna on luokkaretki Heurekaan ja Fazerin suklaatehtaalle, sinne onneksi pääsen :D

   Syyslomaan ihan sika vähän aikaa, lauantaina pidetään mun sukulaissynttärit, sunnuntaina on vielä treenit ja sitten meen varmaan mummulaan Artemiin kanssa, ajateltiin mahdollisesti puhdistaa yksi lähde ojanpenkasta :D

-AtheneGirl

4.10.19 Syyslomaan viikko, ja nyt sataa jo lunta.

Hyvää vuorokauden aikaa lukija. :D Syksy on kauneimmillaan ja sataa lunta. Kun katsoo ulos, maailma näyttää pikkuisen sekaisin menneeltä lumisadepallolta. Syksymaisemassa pitäisi sataa kimalle-hiutaleita, ei lumihiutaleita. Toisaalata, kuka minä olen sanomaan miltä sään pitäisi näyttää. 

Olen huomannut, että Seven- kustannusyhtiö julkaisee pää-asiassa romanttisia, ja kevyitä kirjoja. Ei siis todellakaan mitään täyttä asiaa sisältäviä kirjoja vain viihdykettä. - Hetkonen- seven kuuluu otavan kustannusyhtiöön? Onko Seven, joku otavan oma viihdyke pokkari osasto? 

-ArtemisGirl

30.9.19. SUURI EPÄKOHTA POTTEREISSA!

Hei taas! Viimeisin postaus tuli toissapäivänä, muttei anneta sen haitata :D XD sirpa
Tajusin tuossa pari päivää sitten otsikon mukaisesti suuren epäkohdan varmaankin jok'ikisille tutussa Harry Potter-kirjasarjassa. 
   Suurin osa teistä sarjan on ehkä lukenutkin, ja täten tietää nuoriherra Potterin paljon huomiota saaneesta salama-arvesta otsassa? Arpi syntyi, kun Voldemort yritti tappaa pojan avada kevadra-tappoloitsulla, mutta joka Lilyn, Harryn äidin, rakkauden vuoksi ei tätä tappanutkaan.
   Tästä pääsemmekin epäkohtaan: MIKSI jäljelle jäi arpi? ⚡️
   Avada kevadran sanotaan, tiedetään, tappavan vä-lit-tö-mäs-ti se osuttua. Siitä ei jää jälkeä, osuman saanut ei tunne kipua, se on vain valot pois, sydän ja keho: 😵.
   Jos saat paperihaavan, ja kuolet, siitä jää jälki. Jos saat paperihaavan, ja et kuole, siitä jää jälki.
   Jos sairastut esim. keuhkokuumeeseen ja kuolet, siitä ei jää ruumiiseesi ulkoisia jälkiä. Jos sairastut keuhkokuumeeseen ja et kuole, siitä ei jää jälkiä.
   Millä logiikalla siis kaikki muut Voldemortin TAPPANEET kuolivat, kuten avada kevadralle on tyypillistä: "vähin äänin", mutta loitsusta selvinneelle Harrylle jäi sankarillinen, cool, salamanmuotoinen arpi?
   Lisäksi jossain vaiheessa arven sanottiin olleen merkki suuresta kirouksesta. Mistä tämän sanonut henkilö SEN tiesi, kerta koko juttu oli täysin ennenkuulumaton?

Oletteko miettineet tätä?
   
Kukaan ei ole täydellinen, ei edes merenväkeä seireeneiksi väittävä J.K. Rowling.

Kiitos, toivottavasti kukaan ei ottanut tätä henkilökohtaisesti 😊😬 -AtheneGirl   
   

28.9.19. Koulukiireitä ja siistejä uutisia!

Hyvää huomenta, päivää, iltapäivää, iltaa, yötä! 
   Arjen yksitoikkoisuuden ja muiden, omien syini vuoksi postauksia ei ole nyt tullut, mutta nyt löytyisi aikaa ja asiaa, joten päätin raahautua tähän työpenkkiin ja avata koneen :D
   Koulukiireillä tarkoitan lisääntyneitä tunteja, läksyjä ja väsymystä. Heti seitsemäntuntisen perjanta-koulupäivän jälkeen jouduin lisäksi pakkaamaan, ja lähdimme suoraan isäni isälle. 
   Ellei minua vain muutamaa viikkoa nuorempi serkkuni (ei Artemis) olisi ollut täällä, olisin varmaan vain löhönnyt sohvalla puolikuolleena koko loppupäivän... Juoksentelimmen keskenämme pihan heinäpaaleilla kyseisen serkun pikkuveljen (eli minun toisen serkkuni) ja näiden kaverin kanssa, pikkusiskoni leikki kolmannen serkkuni kanssa, joten sekin meni mukavasti. (mulla on yhteensä tasan kymmenen serkkua, viisi molempien vanhempien puolelta, koittakaa pysyä mukana ;) ) Illemmalla, oikeastaan vasta kahdeksan aikaan illalla, kun oli jo aika hämärää, menimme tämän kyseisen serkun kanssa vielä pikku kävely- ja hölkkälenkille. 
   Nukuimme patjoista ja peitoista kokoamassamme majassa, jonka katto tosin romahti yön aikana :(
   Meidän oli tarkoitus nhdä Artemin kanssa tänäviikonloppuna, mutta koska olin mummulassa viimeviikonloppuna, tulimme tänne isän sukulaisia moikkaamaan, mikä on kyllä sekin tositosikivaa! 
   Sirpa-osio siis on yä pahemmanlaatuisesti kesken, mutta kuten edellisessä postaksessa, Sirpan nimipäivän kunniaksi, mainitsimmekin, asiaan tulee muutos kunhan pääsemme saman katon alle. Todennäköisesti siis syyslomalla, jos inspiraatiota löytyy. 

Todellakin se supersiisti juttu!
Minä, AtheneGirl, pääsin kirjastolehteen, Lukutaidon teemanumeroon.
Lehti julkaistaan kerran kuussa, ja se on Suomessa varmaankin kaikissa kirjastoissa siihen saakka, kunnes seuraava julkaistaan ensikuun loppupuolella. Painamalla tästä pääse Kirjastolehden nettisivuille ja blogiin.
   Eräs freelancer-valkouvaaja oli ottanut meihin yhteyttä sähköpostitse, ja siitä se lähti, sain haastattelunkin! Artemista ei jutussa ole, sillä hänet kai unohdettiin, ja haastattelija lähti lomalle, lehti lähti jo painoon. 
   MUTTA lehden blogista saattaa jossain vaiheessa löytyä jotain, Artemis kertokoon siitä halutessaan lisää ;)

-AtheneGirl ❤
   

15.9.19 Hyvää Sirpanpäivää! (Erikoispostaus Sirpan kunniaksi)

Sirpa vaan teille. Tänään juhlistamme Sirpa-järvisimpukan nimipäivää. Tämä päivä on niin erikoinen, että kirjoitamme postauksen yhdessä. Sirpa osio on vielä kesken, mutta asia korjaantuu kun näemme seuraavan kerran. 

Asiaan:
  Tämän vuotuisen juhlapäivän kunniaksi, ajattelimme listata oivalluksia Sirpaan liittyen. 

-Suu paranee nopeasti, eikä sinne yleisestiottaen jää arpia. Liittyykö tämä siihen että Sirpa on kuin kielil, ja kieli on suussa?

-Ranska on ollut läpi historian menestyksellinen maa, voisiko tämä johtua siitä että ranskassa syödään simpukoita?

-Egyptin mytologiassa musta on hyvän sadon väri, ja Sirpan kuori on musta. (Sirpaväri)

Tove jansson on väärinkäyttänyt Sirpaväriä (mustaa), koska Haisuli on on pahis.*

*ota huumorilla*

 

-Artemis  ja Athene

9.9.19. Synttärit ja paljastuksia ;)

HBD (happy birthday ) to me!! Minä, Athene, täytin vuosia!
Lupasin paljastaa teille muutaman mullistavan jutun tänään, enkä ole sitä tyyppiä, joka pettää lupauksensa, joten mennään asiaan.

Haluan paljastaa teille jotain...
   Kesälomalla olimme Artemiin kanssa "Multasangonkorvessa". Mökillä, tämän sukulaisilla. Olette varmaankin lukeneet sen postauksen? No... Juttu on niin, että se oli PALJON pidempikin. Kirjoitimme sen Multasangonkorvessa (paikan nimi muutettu) A5 ideavihkooni. Samaan vihkoon suunnittelimme myöskin Sirpa-osion lähes kokonaan, mutta kävikin niin, että... kröhöhöhöhöhöhöhöhöm... se vihko... se ei päässyt kotiin asti... Unohdin sen junaan, eikä sitä saatu takaisin, joten tuntien luomisprosessi meni junan mukana. 
   Asian ydin on se, että kyseinen postaus ja myöskin Sirpa-osio olisi ollut paljon parempi, ja tullut aikaisemmin, JOS olisin ollit huolellisempi. Pyydän nyt anteeksi tuhannennen kerran Artemiilta, ja samalla myöskin teiltä :)

   Mutta positiivisempiin!
   Mietin jonkinlaista joulukalenteria, ja päädyin tarinakalenteriin, blogimme hengessä. Aloitin jo nyt tarinan kirjoittamisen, ja julkaisen luvun kerrallaan joka joulukuun päivä aattoon asti. Tarina kertoo kahdestatoista nuoresta, Suomen pohjoisimmassa paikassa, Suomineidon päälaella, Norjan rajalla. 
   Enemmän selviää sitten jouluna! :D


Eipä mulla muuta! Pitäkää hyvä kouluviikko -AtheneGirl

5.9.19. Kirjaongelmia

Tervepä terve ihmiset, alienit ja merimakkarat! 
Kuten varmasti otsikosta huomasittekin; minulla -AtheneGirlillä- on jälleen pahemman luokan *dramaattinen tauko* kirjaongelma.
   Kuten tuossa aikaisemmin kerroin (tuskailin), Magisteriumin viides osa: The Golden Tower, Kultainen Torni on viimein julkaistu suomeksi, enkä siellä mainituista syistä voi niitä vielä lukea.
    SIISPÄ päätin olla järjestelmällinen ja fiksu, suojella mainettani ja nimeäni Athenea, viisauden ja sotastrategian (sillä sotaahan tämä on) jumalan nimeä, ja listata kirjat ja sarjat, jotka aion lukea, siinä järjestyksessä, kuin ne aion lukea.
*nyt tähän pitäis saada semmonen mindblowing-GIF-animaatio u know*
   Ihan ensin aion suorittaa lukudiplomin loppuun.

   Aloittakaamme:
  Lukudiplomi
   Salainen Puutarha ; luen tällä hetkellä, parikymmentä sivua jäljellä. Arvostelu siis tulossa piakkoin
   Sotahevonen ; odottaa kaapissa
   Gladiaattori, taistelu vapaudesta ; odottaa kaapissa
  Vapaa-aika
   Magisterium, the golden tower ; odottaa kaapissa
   Magisterium, kultainen torni ; odottaa kaapissa
   Gladiaattori, katutaistelija
   Myyttihovi, osat 1-5
   Nevermoor, osat 1 & 2
   Ikimaa, osat 1 & 2
   Kaksosauringot, osat 1-3
   Septimus Heap, osat 1-7
   Oman keisarien aikakirjat, osat 1-3

Joo, on tässä nyt muutama (27) kirjaa. Voisin jopa luvata, että näiden kanssa tulee menemään ensi vuoden puolelle ^-^ Jos/Kun tulee varauksia, -tällä hetkellä varattuina ovat *avaa verkkokirjaston* Palava labyrintti Apollon 3, Ensimmäinen taistelu ja Myrskyn aika- niin luen ne jossain välissä.
   Taru Silmäterästä-sarjan viimeisen osan Kukistajan luen jahka se suomennetaan.
Tämä oli KisuMisuXDD:n uutissuperhuomentapäiväätoimintainformaatioshow NYT. Kiitos lukijoille :D

-AtheneGirl

Asesiskot 60-luvulla

Aurinko paistaa, aallot kohisevat taukoamatta (liplattavat tauoten kun on niin matala ranta) ja sudenkorennot lentelevät päämäärättömästi ympäriinsä, päätyen lopulta uima altaaseen kellumaan.  
  Tämä postaus on kirjoitettu aikaisemmin kuin on julkaistu, koska se on ensin kirjoitettu 60-luvun tyyliin käsin ruutuvihkoon. -No myös siksi että lähin tietokone sijaitsi 20 kilometrin päässä.   -Postaus on kirjoitettu vastakohtaisesti ja 60- luvun hengessä,

Athene heräsi kolinaan keittiössä, jossa hänen iloinen äitinsä valmisti herkullista aamiasta. Artemis puolestaan heräsi ämpärilliseen, kellarissa säilytettyyn sulamisveteen niskassaan.

Artemis nousi Mätkönsuon asemalla junaan, missä hän tapasi Athenen niinkuin he olivat kirjeitse neljä kuukautta sitten sopineet. Asesiskot istuivat maltillisesti rupatellen junassa, joka puksutti koivuklapin voimalla hitaasti, mutta varmasti eteenpäin. Päätepysäkillensä päästyään, Asesiskot nousivat määrätietoisesti junasta pois, ja tapasivat Artemiin tädin joka opasti asesiskot autolle. Ratin takana istui verenpaine ongemista kärsivä, hieman vanttera Artemiin tädin aviomies. Auton huristeltua hyvän aikaa eteenpäin, ja Athenen oksennettua vain kerran, seurue saapui viimein määränpäähänsä; Multasangon korpeen. 

30.8.19. Johan se viikonloppu tuli!

Perjantai on meillä 6h 45min koulupäivä - 8.15-15.00. Aamuisin tuntuu aina niin epätoivoiselta: Viikonloppu alkaa kohta, mutta vasta koulupäivän jälkeen, käy aina mielessäni. Onneksi lopulta se päivä aina loppuu.
   Heti kotiintullessani istuin heti tähän koneen ääreen. Söin viimeksi 11.15 aikoihin, ja kuolen kohta nälkään. Kanakastike ja riisi ovat juuri tuolla keittiössä onneksi valmistumassa.
   Mutta asiaan, arvaattekos mitä? Magisteriumin viides ja viimeinen osa, Kultainen Torni on vihdoin saapunut keskuuteemme!! Olin varannut kirjan englanniksi, koska ajattelin sen tulevan nopeammin, mutta sainkin ne molemmat samaan aikaan... 
   Yksi asia on kuitenkin nurin: mulla on yhä koulun lukudiplomi kesken... Luen nyt neljättä kirjaa kuudesta, eli yli puolivälissä ollaan, mutta siltikin kuluu vielä ainakin viikko ellei pari, ennen kuin pääsen lukemaan nuo *Athene vaipuu epätoivoon ruudun takana*
   Älkää naurako, säälikää ees vähän!
   No ei sitten.... 
   :D

-Säälikää ees vähän! AtheneGirl :D

28.8.19. Reagoidaan ja vastaillaan

Pyysin Instagramissa laittamaan teidän mielipiteitä ja kysymyksiä erilaisista asioista. Kerron siis oman mielipiteeni, ja reagoin muuten :) Huomioikaa tosiaan, että nämä ovat MIELIPITEITÄ! Jos olet eri mieltä, niin se on jopa hyvä asia. 
Tuli aika paljon, joten eiköhän aleta vastailemaan!

Ensimmäiset Soturikissat-kirjat ovat huomattavasti parempia, kuin uudet
Olen ehdottomasti samaa mieltä! Kuten olemme Artemiin kanssa sanoneet, ensimmäiset kirjat on tehty selvästi tunteellisemmin, kun uusimmat on tehty enemmän sarjatuotantomaisesti, eikä juoni ole enää yhtä toimiva
Koirat on parempia, kuin kissat 
Olen itse kissaihminen henkeen ja vereen. Rakastan niiden kehräystä, ja kaunista turkkia. Koirat ovat mielestäni silti myös suloisia, ja mukavan sosiaalisia
Soturikissaropet on superkivoja
Jep. Olen ollut varmaan kolmessa, tai kahdessa. Yleensä olen se draamalaama kaiken keskipisteessä, mutta välillä jään suosiolla taustalle. (Onko muita draamalaamoja siellä ruudun takana?)
Ananas ei kuulu pizzaan 
EEEEEEEhdottoman eri mieltä! Ananas on se makea, pizzan ydin, joka hillitsee suolaisuutta
Ratsastus on elämä
En ole hevosihminen. Ne ovat isoja ja... huuhh... Mutta jos osaisin ratsastaa, niin se olisi kyllä varmasti mukavaa. Isoja ja pelottavia, mutta varmasti myös uskollisia ja kauniita eläimiä
Haluan olla vanhanaikainen 
Mielenkiintoista, tätä ei nykyaikana usein kuule, kun kaikilla on jotkut Levis-paidat, Adidaksen verkkarit ja Dickiesin hupparit. Vanhanaikaiset ihmiset eivät mielestäni ole mitenkään huonompia, ainoastaan ihanan omaperäisiä :3 Itse en koe olevani kovinkaan vanhanaikainen, mutta esimerkiksi edellämainittuja merkkivaatteita en oikeastaan käytä. Kolmiraidat kyllä löytyy, muttei esimerkiksi Niken kenkiä, tai Guccin paitaa
Pikkulapset eivät ole kivoja 
Ehkäpä eivät, toisinaan kyllä ovat. Pikkulapset voivat huutaa kovaa, ja piilottaa tavaroita, mutta niihinkin niillä on syy. Huuto, koska eivät osaa puhua ja tavaroiden piilotus, koska kaipaavat huomiota. Omasta mielestäni pikkulapset ovat varsin hellyyttäviä iloisina :D
Jos on hoikka, tai laiha, ei näytä kivalta
Hmm... äh. En tiedä mitä sanoa. Ihmisillä on erilaiset ruumiinrakenteet. Toiset ovat hoikkia, toiset jopa suorastaan laihoja, toiset eivät, ja kaikki on aika kivoja. Sanotaan vaikka, että sellainen luonnostaan hoikka näyttää kyllä oikein hyvältä, mutta sairaalloinen laihuus ei tietenkään ole MITENKÄÄN hyvä asia :(
Värjätyt hiukset ei näytä kivoilta 
Riippuu ihmisestä. Toisille sopivat hyvin jotkut värit, mutta itse tykkään enemmän luonnollisista
Revityt farkut ovat aika outoja 
Itselläni ei ole revittyjä farkkuja, mutta haluaisin kyllä sellaiset :´)
Vihaan, kun viidesluokkalaiset meikkaavat kulmakarvojaan rumasti yms. 
Kaikki saa tehdä miten haluaa, mutta viidesluokkalaisten ei kyllä välttämättä tarvitsisi niin nuorina meikata
On ärsyttävää, kun kaikki matkii toisiaan
Kohtuuden rajoissa matkimista voi mielestäni pitää jopa kohteliaisuutena -,että joku tykkää sun jutuista niin paljon-, mutta kyllä se raja tulee vastaan aika nopeasti
VSCO ei ole edes mikään juttu 
Eipä kai, en itsekään ole tajunnut sitä. "Vesko girl sksksksksk save the turtles, and i oop" jne, ja oon ihan pihalla... Scrunchiet on kyllä aika nättejä
Mitä juttuja on tulossa blogiin lähiaikoina? 
Eeeeeeenpä tiedä ;) Yhden, tai kaksi mullistavaa juttua kerron 9.9. Artemiin kanssa me pyritään aina viikonloppuisin pävittelemään yhdessä puhelimitse. Tehdään postauksia ja kirjoitellaan esim. Salatut Lehmät-tarinoita. Ehkä jonkinlaista joulukalenteria, kun sen aika koittaa ja sen sellaista :D
Mielipide soturikissaropeista?
Kivoja :D Kuten aikaisemmin sanoin, draama on parasta!

Kiitos niille, jotka laittoivat kysymyksiä ja mielipiteitä! Näihin oli kiva vastailla, voisin joskus ehkä tehdä uudelleenkin?
Love u
-AtheneGirl

27.8.19 Kääntäjille huomiota!

Kuinka monta kirjaa olet lukenut, joissa oltaisiin kiitetty kääntäjää?
  Niinpä, kääntäjää, tässä tapauksessa suomentajaa. Henkilö kääntää koko kirjan, niin että teos ja sen koko idea pysyy samana. Se on ihan uskomaton työ! Ja kuinka vähän kiitosta siitä saa? Esim. Harry Pottereiden suomentaja Jaana Kapari, on merkitty kirjan kanteen 1-3 millimetrillä. 
  Helka Varho- Eikä yksikään pelastunut- Moni on varmaankin kuullut Agatha Cristiestä, ja JK .Rowligista, mutta kuinka moni suomalainen on kuullut Helka Varhosta ja Jaana Kaparista?

 Kääntäjä avaa kirjojen kokonaisia maailmoja eri kielille, ja  se on hieno asia. 
    Kirjailijoiden pitäisi kiittää myös kääntäjiä. Toki, nouseva kirjailija ei voi tietää vielä, että käännetäänkö hänen kirjansa muille kielille, kuin oman kotimaansa kielelle, mutta eikö jo menestyneet kirjailijat voisi kiittää, Kiitos kirjoituksessaan kustannusyhtiön, perheen ja lukijoiden lisäksi myös kääntäjää? 

-ArtemisGirl

23.8.19

Taas meni yksi viikko, yllättävän nopeasti kumminkin tuli se perjantai. :D

  Sade ropisee katossa, on ropissut jo koko päivän. Kun katsoo ikkunasta ulos, näkee smaragdin vihreää metsää, ei peltoaukioita. Hetken voi hyvinkin ajatella että olisi Forksissa siinä sateisessa pikkukaupungissa, jossa ihmissudet ja vampyyrit elävät rinnakkain. 

Mulla on tänään aika eteerinen aamuherätys, nimittäin ujeltava, tuuli, kaatosade ja ukkonen. Silloin ajattelin että hukkuisin koulumatkalla.
   Vime viikoilla olen havainnut kiinnostavia sää ilmiöitä, esimerkiksi sen, että koulun yllä, nimenomaan koulun yllä ja vain koulun yllä oli ukkospilvi. 

-ArtemisGirl

Kovakantiset, Pokkarit vai kolmos vaihtoehto aikuispokkari?

Kovakantinen erikoispainos jossa on kolme kirjaa kerralla? Ei, se on hankalalukuinen, painava ja täyteen ahdettu. Sellaiset ovat varmaankin tarkoitettu keräilijöille, koska laina-aika umpeutuu, kun on kolme vähintään 200 sivun kirjaa yksissä kansissa. 

Aikuispokkari, on ihan mielyttävä, mutta oikea yläkulma/alakulma tuppaa taipumaan herkästi.   -John Greenin kirjat erottuvat mukavasti sillä, että ovat kaikki aikuispokkareita. 

Pokkari on kevyt, pystyy helposti kannattelemaan käsillä, ja kevyempi laukussa kuin kovakantinen.    -JK.Rowling laskuttaa punnan vähemmän pokkarista, kuin aikuispokkarista. 

Sivut menevät herkemmin sekaisin kuin kovakantisessa, ja joskus sivut ovat mielestäni liian ohuita. 

Kovakantinen On miellyttävälukuinen, sivut on sopivan paksut. Kirja on kumminkin silloin painava kannatella käsillä, ja kuin tiili reissukassissa. 

-ArtemisGirl

18.8.19 Artemis kirjoittaa!

Hei sinä, hyvä lukija. (laitetaans tähän väliin joku kiva hymiö) 👍. Täällä kirjoittaa nyt Ar-te-mis-Girl. Jos olet lukenut tätä runsasta ajatuksenvirtaa sisältävää blogia pitemmänkin aikaa, oletko ikinä sekoittanut Artemista Atheneen? Toivottavasti, toivottasti et.
   Kahlasin noin seitsemän päivää sitten ensimmäisen, viisi päiväisen kouluviikkoni päivät. 

Vietin mukavan viikonlopun. Oli koko aijan mukava tunne sisällä, paitsi ehkä silloin tunne ei ollut vahvimmillaan kun takamus alkoi puutua ruuhkassa istumisessa. Kävin uimassa ja lenkillä, ja menneen viikon aikana on vapaa-ajalla tapahtunut kaikkea muistelemisen arvoisia elämänkokemuksia. Ole rohkea, ja kun näet tilaisuuden, tartu siihen. 

Diskolehmää, itseäni ja jotakin muuta tuntematonta siteeratakseni Elämänkokemuksia. 

Aika menee eteenpäin, ja on päiviä, viikkoja ja kuukausia kun ei tapahdu mitään. Sitä on jumissa omassa elämässään. Ja silloin voi muistella kun on tehnyt, tai ollut ylipäätään mukana jossakin  muistamisen arvoisessa.  

 (Joo-o, lopetetaan suret sanat ja siirrytään kevyempiin aiheisiin, jotta lukija jaksaa lukea.) 

Dikiaika on hyvä asia, sillä muuten minä ja Athene ei oltais voitu tehdä uutta Salatut Lehmät jaksoa.  Alla sateenkaaren-tekeminen on ollut mulle opettavaista, ja hauskaa. Kyseinen jakso kuuluu omasta mielestäni helmiin lehmät luonnossa- jakson kanssa. 

Tässä kirjoitti Artemis-Girl; eräjorma jumalatar-tyttö. /eteerisemmin/ Kuun, metsästyksen/ ja parin muun asian/ jumalatar.-tyttö.

18.8.19. Ei henkisiä, tai fyysisiä romahduksia

Tajusin jokunen aika sitten yhden mielestäni hyvinkin tärkeän, pois jääneen seikan nuorten kirjoissa. Ei henkisiä, tai fyysisiä romahduksia.
   Kirjojen päähenkilöt aloittavat sarjassa yleensä ihan "tavallisina". Heillä saattaa olla koti, perhe, kavereita. Kun heidät riuhtaistaan taikamaailmaan, tai annetaan jokin tehtävä, eikö jo se olisi tarpeeksi järkyttämään henkistä tasapainoasi? Kuitenkin yleensä pientä hämmennystä ja epäuskoisuutta laskematta henkilöt ottavat asiat melko keveästi. 
   Yli-inhimillinen kunto. Ei fyysisiä romahduksia. Miten ihmiskeho voi vastaanottaa sellaisen kuormituksen? Kirjojen henkilöt saattavat ontua jotakin vanhaa vammaa, heiltä saattaa puuttua ruumiinosia. Nilkka saattaa nyrjähtää, haava saattaa tulehtua, käsi saattaa mennä poikki. Vaan ne paranevat. Mutta kuinka? Saanko kysyä, kuinka hahmojen kroppa kestää sen kuormituksen, ilman mitään, mitä ei voisi yksillä pitkillä yöunilla ja kunnon aterialla parantaa? 
   MINÄ en juokse päivittäin hirviöitä pakoon, hypi silloilta tai käy taisteluita, vaan silti minunkin polvestani löytyy tuo monille tuttu Osgood Schatter-rasitusvamma, joka on vaivannut minua nyt lähemmäs vuoden. 
   Kysyin tätä kerran isältäni, ja hän vastasi, että se olisi tylsäää, ettei lukijaa kiinnostaisi sellainen. Olen ehdottomasti eri mieltä!

Mitä mieltä olette? Onko teillä rasitusvammoja, tai onko joskus ollut?
-AtheneGirl

16.8.19. Ensimmäinen kouluviikko!

Sirpa teille! Ensimmäinen kouluviikko olisi nyt siis paketissa. 
   Oon ihan väsyny, miten mä selviän tän koko vuoden..?
   Koulu alkoi maanantaina 9:15 Ruotsilla, ja kesti viisi tuntia, päättyen siis 14.15. Läksyjä saatiin heti.
   Tiistaina nautimme ylellisesti 8:15 aamusta, ja pääsimme kotiin 13:15.
   Keskiviikko. Koulua  8:15-14.15. 
   Torstaina samanlaista, kuin tiistainakin.*
   Perjantai, eli tänään... Tuskaa... Koulua seitsemän tuntia, 8.15-15:00. Jokainen sekunti tuntui ikuisuudelta. *

   *Torstai
   Saimme taas lukudiplomit! Onko se tuttu teilläpäin?
Meillä lukudiplomi on koulutehtävä. Saamme opettajalta vihon, jossa on kirjavaihtoehdot ja tehtävät. Kirjoja on luettava kuusi, ja jokaisesta suoritettava eri tehtävä. Luokassamme teemme niin, että yhden kirjan saa valita itse, ja enintään yksi saa olla sarjakuva.
   Itse aion lukea omavalintaisena Maze Runnerin viimeisen osan; Tappavan Lääkkeen. Muut viisi tulevat olemaan: Frances Hodgson Bernett, Salainen Puutarha ! Sanna Isto, Maan alaiset ! Michael Morpurgo, Sotahevonen ! Rick Riordan, Salamavaras (luen sen uudestaan) ! ja Simon Scarrow, Gladiaattori - taistelu vapaudesta.
    Kaikista, paitsi Salamavarkaasta, on tulossa myös arvostelu. Tappavan Lääke on tosiaan sarjansa viimeinen osa, joten teen arvostelun koko sarjasta kerralla. Gladiaattori on myöskin sarja, sen toisen osan, Gladiaattori - katutaistelijan luen, kun olen suorittanut diplomin, ja teen niistä arvion yhdessä. 

   *Perjantai
   Saimme 300 minuutin lukuhaasteen!
   Lappu, jossa on 30 tapaa lukea. On esimerkiksi: pöydän alla, yhdellä jalalla, kyykyssä ja peilille. Jokaista näistä on suoritettava 10 minuuttia. Kun kohta on suoritettu, vanhempi, tai opettaja laittaa nimensä paperiin todisteeksi. 
   Olen suorittanut tänään jo yhden kohdan: pöydän alla. Illalla tulen suorittamaan kolme lisää: Lue yöpaita päällä, Lue äidin, tai isän sängyssä, ja Lue ennen nukkumaanmenoa.
   Minun pitää siis lukea ennen nukkumaanmenoa äidin ja isän sängyssä yöpaita päällä yhteensä puoli tuntia? Teen niin joka ilta!!!!!!!!!

Mukavaa, kun luit, ja hyvää viikonloppua! -AtheneGirl

8.8.19. Arki alkaa vasta, kun loma loppuu

Hei! Ovatko koulut sielläpäin jo alkaneet? Itselläni alkoi tänään kello 9:00, ja loppui tasan 12. Paljon ehti lomalla sattua ja tapahtua, ja ajattelin kerrata tapahtumia tänne hieman 😄
   Loma alkoi 🤮:n merkeissä. En päässyt siis kevätjuhlaan, ja sain lisäksi varmaankin jonkinlaisen dippifobian - en voi edes ajatella dippiä, tai dippivihanneksia ilman, että alkaa oksettamaan...
   Parannuttiin, ja sitten se loma vasta kunnolla alkoi. Oli perinteinen Suomen kesä 🌦, koskaan ei tiennyt milloin sataisi, ja milloin paistaisi. Jossain vaiheessa haimme todistukseni koululta, KA:ni oli suunnilleen 9,4 😎🤓.
   Artemiinkin kanssa joitakin kertoja nähtiin. Kävin Artemiin kotona, hän täällä minun kotikaupungissani, ja lisäksi vietimme aikaa mökillä ja mummulassa, Söimme paljon jäätelöa, erään reseptin löydät postauksen lopusta 😚 
   Kaikki Salatut Lehmät saatiin yhdessä korjattua, ja vastedes pyrimme kirjoittelemaan joka lauantai. 
   Eipä se menneen ajan haikailu kai auta... loma oli ja meni, ja nyt eletään hetkessä! Stressipesäke kun nyt olen, en eilen meinannut edes unta saada, ja laskin vain tunteja ja minuutteja koulun alkuun. Pikkusiskonikin meni nyt ensimmäiselle luokalle, ja tälläkin oli pienimuotoinen jännitys 👧🏼
   Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja jälleen kerran opin kantapään kautta, ettei se stressaaminen auta mitään. Eipä mulla muuta, näin lopuksi vielä haluaisin antaa pari vinkkiä:

Kasvavalle nuorelle, eli todennäköisesti lähes teille kaikille lukijoille:
syöminen on tärkeää. Kroppa tarvitsee runsaasti energiaa, jotta se jaksaa "peruskulutuksen", liikunnan ja lisäksi vielä kasvun. Kouluruoka ei myöskään kovin monelle maita, mikä on huono asia. No; tässä resepti, mitä just sä voi kokeilla 👇🏼

HELPPO KOLMEN AINEKSEN VÄLIPALAPATUKKA
Tarvitset vain:
-2 banaania
-4 desilitraa kaurahiutaleita ja
-½ (puoli) desilitraa kuivattuja karpaloita, tai rusinoita
Näin se käy!.:
 Säädä uuni 175 asteeseen. 
 Kuori banaanit, ja murskaa ne haarukalla soseeksi. 
 Mittaa karpalot/rusinat, ja kaurahiutaleet banaanisoseen sekaan, ja sekoita.
 Peitä uunipelti leivinpaperilla. Muotoile taikinasta sille 8 pötköä, ja litistä ne lusikalla varovasti painaen. 
 Paista  patukoita uunin keskitasolla noin 13 minuuttia, ja anna jäähtyä.

Jos aamupala jäi väliin, syö patukka matkalla!
Sujauta yksi patukka myös reppusi pikkutaskuun, ja syö se koulun jälkeen vaikka jo pihassa! 

Artemiin kanssa me söimme runsaasti jäätelöä loman aikana. Alla resepti yksinkertaiseen, ja täysin kotitekoiseen kylmään herkkuun 👇🏼

EPÄILEMÄTTÖMÄN EASY KOTIJÄÄTELÖ
Tarvitset vain:
-1 purkin kondensoitua maitoa
-2 desilitraa kuohukermaa ja
-valitsemasi maun/herkun, määrä oman maun mukaan (tähän käy esim. oreo (suosittelen reilua 1 paketillista), digestivekeksimurut, runsas ruokalusikallinen vaniljasokeria, tai kinuski)
Näin se käy!.:
 Vatkaa kerma.
 Sekoita mukaan kondensoitu maito.
 Kääntele mukaan valitsemasi maku/herkku.
 Kaada kulhoon tms. astiaan (uunivuoka toimii hyvin), ja anna olla pakastimessa vähintään 6 tuntia.

Näin jäätelöä tulee vähän vajaa litra. Jos haluat tehdä monelle ihmiselle, tai pitkäriittoisemman kuorman, suosittelemme tekemään kaiken kaksinkertaisilla ainesosilla.

Mukavaa, kun luit tämän! 💕
-AtheneGirl

2.8.19. Karin Erlandsson ja Tarun Silmäteräterästä synty

Karin Erlandsson on suomalainen toimittaja ja kirjailija, jolla on juuret Pohjanmaalla, Uuskaarlepyyssä, mutta joka asuu nyt Maarianhaminassa. Naisen tuotannon kieli on kuitenkin ruotsi.
   Tällä on kaksi lasta; vanhempi poika Frans Erlandsson, joka on syntynyt syyskuussa vuonna 2005, sekä Bror, syntynyt vuonna 2009. Tämän mies on nimeltään Frederik, ja tämä on säveltänyt ja kirjoittanut kirjassa esiintyvät laulut, jotka voit kuunnella tästä. 
   Fransilla on myös ollut iso osa kirjojen kirjoittamisessa, sillä tämä on nimennyt suunnilleen kaikki sarjan eläimet, puut ja kasvit, Bror on kirjojen Sirkan paras ystävä, hyrrillä leikkivä Niilo.
   Karin on kertonut, että harrastaa vapaa-ajallaan uintia, juoksua ja joogaa, sillä kirjoittaessa hartiat menevät jumiin. Hän ei saa juurikaan rahaa itse kirjoista, vaan pääasiassa toimittajan urastaan, palkinnoista ja apurahoista, joiden ansiosta hän on saanur kirjoittaa rennosti. 
   Kirjojen suomennoksen on rahoittanut Suomen kulttuurirahasto.

Toivottavasti kiinnostuit! Löydät lisätietoa, sanaston, listan kasveista ja kaiken muun mielenkiintoisen täältä! 

Jos osaat ruotsia, ja olisit halukas, voit kääntää tämän tekstin ruotsin kielelle. Julkaisemme käännetyn version tänne valitsemallasi nimimerkillä.
   Tulethan sähköpostiimme, ilmoitat haluamasi nimimerkin (oma nimesi, lempinimi tms. järkevä), ja ikäsi, sekä käännetyn verison, niin olemme sujut 😄 
Heippa! 😘 -AtheneGirl

25.7.19. Tämän hetken kirjoja

Alola! (pikkusiskoni katsoo Pokèmonia 😅)
Artemis kirjoittaa aina niin ihania pohtimis- ja mielipidepostauksia. No, pakkohan minunkin on jotain sen tapaista kirjoitella! Minulla ei ole syvällisiä ajatuksia, eikä samankaltaisia juttuja, mutta täysin omakohtainen mielipide, ja asia, josta haluan puhua, kyllä löytyy!

Aihe, josta aion puhua, on siis hyvät kirjasarjat. Löytäminen ja tuomitseminen, ja lopussa pari kirjavinkkiä. Pitemmittä puheitta, nyt juttuun!

Onko teidän mielestänne aina kamalaa, kun kirjasarja loppuu? Etenkin joku hyvä? Luetko sen uudestaan, vai etsitkö uuden? Onko se vaikeaa? Itse vastaisin näihin kysymyksiin, että hyvän sarjan loppuessa, viimeisinpänä Muinainen Pimeys, saatan jopa alkaa itkemään. En yleensä surusta, mutta juurikin edellä mainittu sarja loppui niin ihanasti, että vähän alkoi silmähiki valumaan. 
   Luen monet sarjat uudestaan, mutta vasta jonkin ajan kuluttua. En tykkää lukea sarjoja kahdesti peräkkäin. Etsin yleensä siis uuden, ja kyllä; se on usein vaikeaa.
   Sain tähän postaukseen idean, kun sain luettua Tulimiekan loppuun, ja päätin olla lukematta sarjan kolmatta osaa. Palautin kirjat kirjastoon, eikä minulla ollut harmainta aavistusta seuraavasta kirjasta.
   Miten löytää uusi hyvä kirja/-sarja?
   Eräs kaverini ehdotti Soturikissoja. Toinen Olympoksen Sankareita. Rakastuin, ja löysin samoilta kirjailijoilta vielä lisää sarjoja, ja ihastuin niihinkin. Kannattaa siis aina sarjan loputtua katsoa, onko saman kirjailijan käsialaa muidenkin kansien välissä. Jos tämä loppunut sarja oli hyvä, ovat todennäköisesti kirjailijan muutkin vähintään yhtä hyviä.
   Magisteriumin ensimmäisen osan olin saanut itselleni joskus vuosia sitten, ilmeisestikin syntymäpäivälahjaksi. En tiedä miksi, mutta olin tuominnut sen ensihetkellä, ja voi mikä virhe se olikaan! Kuten suurinosa tietääkin, kun löysin sen kirjan tuolta kaapin perältä jonkin vuoden, tai vajaa sitten, siitä tuli yksi lempisarjoistani, sekä yksi tämän blogin osioista.
   Pronssisoturit-sarjan ensimmäisen osan löysin mummulan läheisestä kirjastosta. Sama kirja on myös omassa lähikirjastossani, mutta ihan eri paikassa, kuin muut kirjat, joita yleensä luen. Suosittelen siis käymään eri kirjastoissa. On erilaisia kirjavalikoimia, ja ihan vain erilaisia järjestelyjä, milloin voit löytää jonkun hyvän kirjan. Ensimmäistä vinkkiäni kuunnellen löysin myös Muinaisen Pimeyden, ja siitä tuli tämänhetkinen ehdoton ykkössarjani.
   Milloin tuomita?
Mielestäni kirjasarjaa ei kannata tuomita ainakaan kevein perustein. Muutaman vuoden korkeampi ikäraja ei meitä asesiskoja ole pidätellyt oikeastaan yhtään, ja melkeinpä kaikki sarjat ovat olleet oikein hyviä (Vain Jäämaan Kronikka oli hieman liian raju, ja Twilighteissä oli hieman liikaa niitä... Miten sen sanoisin? Pusipusi-juttuja 😅). Älä anna ainakaan siis ikärajan olla raja, jos luet kaunokirjallisuutta! Tai sanotaan vaikka, että älä lue K15-kirjoja, jos olet alle 12v, äläkä K12, jos olet alle 8-, tai 9-vuotta, mutta kirjojen ikärajat ovat mielestäni yksilöllisempiä, kuin vaikka elokuvien, tai pelien.
   Lue takakansi, ennen valintaa! Älä katso vain etukannen koristeluja, grafiikkaa tai kirjan nimeä.
   Etsi vähäspoilisia, tai spoilerittomia kirja-arvosteluja. Melkein kaikista kirjoista löytyy sellaiset (lue vaikka meidän blogista 😜) (ei vitsi mulle tuli hyvä meemi-idea... No, katotaan jos julkaisen sen tänne vaikka tänään vielä)
   Ja viimeisenä asiana kirjan tuomitsemiskriteereihin: ÄLÄ IKINÄ KATSO, MITÄ MUUT LUOKKALAISESI, TAI KAVERISI LUKEVAT, TAI KUUNTELE, JOS HE VAIKKA NAURAVAT KIRJASI KANNELLE!! Jos olet luokkasi ainoa lukutoukka, niin siinähän sitten olet. Kenelläkään ei ole valtaa pakottaa sinua lukemaan, tai olemaan lukematta. (Poikkeus: opettajat koulukirjoissa, ja vanhemmat liian korkeaikärajaisissa kirjoissa ja muussa vastaavassa)

Toivottavasti näistä on apua! Ja vielä ne kirjavinkit :D
Karin Erlandsson ; Taru Silmäterästä
John Stephens ; Kirja Aikojen Alusta
Pavela Kavenagh ; Sumuisten vuorten hevonen
Aleksandra Mizielinska & Daniel Mizielinski ; Suuri karttakirja 

-AtheneGirl

21.7.19. Reissuja ja kirjoja

Reissut: Hei! Oletteko reissanneet paljon? Itse en ole ulkomailla käynyt, mutta viimeisen viikon ajan olen käytännössä poukkoillut sukulaiselta toiselle. Oli tarkoitus nähdä vielä Artemiinkin kanssa, mutta jaksaminen ei yksinkertaisesti nyt riitä, ja muutenkin minun on vanhdittava pikkusiskoani parina seuraavana aamuna... 
   Tätä ennen olin kuitenkin kuusi yötä tädilläni, mistä kerroinkin edellisessä postauksessani (12.7.19). Tultiin 16pv kotiin, 17pv oltiin rennosi, 18.7. aamulla oli hammaslääkäri, ja pääsin lopullisesti raudoistani eroon! Melko pian sen jälkeen lähdimme vähän kauemmas Itämeren rantaan mökkeilemään. Kalastimme -näin sivumennen sanoen minä sain ahvenan ja kaksikiloisen hauen-, uimme (tai no... lähinnä minä uin), söimme ekologisesti (itse kalastettua ja käsiteltyä kalaa, itse ammuttua ja käsiteltyä peuraa, kotimaisia perunoita, kotimaista salaattia jne.) ja vain otettiin rennosti. 

Kirjat: Tänä aikana ehtii lukea aika paljon. Kun lähdettiin sinne isän sukulaisille mukana oli keskeneräinen: Varjojen Valtias, aloittamaton Auringon Polku ja lisäksi kaksi noin 630 sivun kirjaa. Näistä ehdin lukea kaksi ensin mainittua.
   Kunhan saan tämän postauksen julki, menen kirjoittamaan Muinaisen Pimeyden kirja-arvostelua. Auringon Polusta arvostelua ei virallisesti tule, sillä Soturikissat on jo arvioitu, mutta tahdon kuitenkin mainita sen nyt tämän postauksen yhteydessä (lyhyt arvio postauksen lopussa). Tällä hetkellä menossa on Tulimiekka, Jäämaan Kronikan toinen osa. Olen siinä pari, ehkä sata-200 sivua yli puolivälissä.

Auringon Polku: Kuten isäni sanoi, se, että kun sarja on tarpeeksi pitkä; siitä aletaan kirjoittamaan menneessä. Klaanien Synty kertoo juurikin klaanien alusta, eli siitä, miten kissat muuttivat vuorilta metsään. Pettymyksekseni siinä ei kuitenkaan kerrottu yhtään elämästä muinaisella järvellä, kun Teräväkynneksi pääsy ja muu sellainen oli vielä käytännössä. Myöskään syytä vuorilta lähdöstä ei kerrottu, paitsi 'nälänhätä'.
   Ymmärtääkseni nykyinen heimo, Kuohuvan Veden Heimo, on suurempi, kuin kissajoukko, joka asuu vuorilla kirjan alussa. Miten he siis selvisivät, kun muinaisen heimon oli lähetettävä puolet omistaan pois?
   Kuitenkin, vaikka alku olikin melko korni, ja jätti liian paljon auki, ja matka oli aivan kuin Uudessa Profetiassa, loppuosa kaiversi kallooni syvät urat. Miten joku voi kääntyä sillä tavalla toisia, jopa omaa perhettään vastaan? Mikä tarkalleen ottaen edes sai Kirkkaan Taivaan ottamaan johtajan roolin, mistä tuntui tälle itselleenkin olevan lähimmä haittaa?
   En tiedä, mutta näin kysymyksin aion lukea seuraavat kirjat.

-AtheneGirl

19.7.19 Miespuolinen kirjailija

Kuinka monta miehen kirjoittamaa nuorten kirjaa taikka sarjaa olet lukenut? Itse olen lukenut Rick Riordania ja Johan Harstadin kirjoja. Kirjojen ideat ovat loistavia, kerrassaan nerokkaita, mutta usein lukiessani kirjoissa esiintyviin tunteisiin on vaikea samaistua, tuntea samoin mitä hahmo tuntee.

Esim. Percy menettää ystävänsä, iäksi   'Hups se kuoli'    Midori on keskellä avaruutta, ja on vankina kuussa, pienessä purkissa josta loppuu ilma, jossa avaruusolento yrtittää samalla murhata tätä.   'jaa, okei kohta mä kuolen'   Tunteeseen ei pääse kiinni. 
    Veikkaisin että se johtuu siitä että naiskirjailijat kuvailevat enemmän, esim. "Taivaan rannasta vyöryi hitaasti musteen värisiä pilviä. Ilma oli painostava ja sähköinen, kaupunkilaisten odotuksesta" . 

   Voin olla toki väärässä, voi olla hyvinkin kuvailevia mieskirjaijoita tai naiskirjailijoita jotka puolestaan kuvailevat hyvin vähän. Toki on oleamssa kirjoja jossa koko aukeama menee siihen kun kuvaillaan jotain valon sädettä pöydällä, ja marmelaadin sokeripinnoitusta. 

-ArtemisGirl

12.7.19. Salatut Lehmät-fanikamaa by Athene

Hei! Arvaattekos mitä? Ok, tiedän, että tätä ei voi arvata ;]

   Olen tällä hetkellä siskoni kanssa tätini, kummisetäni, serkkuni ja näiden kissan luona kylässä. Kissa on aikainen purisija, ja kiehnäytyy aina tädin tai minun päälleni pehmeän irtokarvansa kanssa tietäen, että näin niitä silityksiä ja rapsutuksia saa. Täti tykkää lukea, kuten minäkin, setä on hyvä rakentaja, ja on tehnyt tännekin SUPERHIENON terassin. Serkku on melkolailla siskoni ikäinen, ja suurimman osan ajasta he viihdyttävät toinen toisiaan, ja me muut saamme olla rauhassa. 

   Ennen kuin mennään eteenpäin, vakuutan, ettei otsikko ole clikki. Nimittäin (rumpujen pärinääääääääääääääääää) Salatut Lehmät ovat saaneet ensimmäisen fanituotteensa, eli Mansikin Mansikkasisustuskorin!!©(kuva oikealla) 

   Ja vielä viimeisenä faktana: syömme tänään tortilla katkaravuilla, jauhelihalla, salaatinlehdillä, tomaatilla, kurkulla ja muula mahtavalla :D 

-AtheneGirl

Mansikin Mansikkasisustuskori

Ei myynnissä!!

7.7.19. Kirja- ja lukuongelmia Athenella 

Sirpa vaan teille! (ei hätää, kirjoitan yksin, enkä ole syönyt herkkuja vähään aikaan, joten tästä ei tule hypepostausta :D)
   Onko teillä koskaan ollut lukuongelmaa? Alotat yhden sarjan, menet kirjastoon seuraavan kerran, eikä siellä ole kyseisen sarjan seuraavaa osaa, ja niin päätät aloittaa toisen sarjan? 
   Ehdin lukea Jäämaan Kronikan ensimmäisen osan, ja sitten minulle kävi näin. Kun Pronssisoturien seuraavia osia ei suomennettukaan, en voinut vastustaa kiusausta alkaa lukea toista saman kirjailijan sarjaa: Muinaista Pimeyttä.
   Niinpä nyt luen Muinaisen Pimeyden viidettä osaa, Veriveljen Valaa, ja kirjastossa kutkuttelee sen Jäämaan Kronikan seuraavat osat. 
   Lisäksi varaamani Klaanien Synnyn ensimmäinen osa; Auringonpolku, odottaa kirjastossa, ja se pitäisi hakea viimeistään ylihuomenna...
     Mutta minulla on suunnitelma! (WoW) Huomenna haen kirjastosta Auringonpolun, ja palautan luetut kirjat (Muinaisesta Pimeydestä: Henkivaeltajan, Sielunsyöjän ja Torakin Merkin). Luen Veriveljen Valan loppuun, ja sitten luen Muinaisen Pimeyden viimeisen osan: Varjojen Valtiaan. Kirjoitan sarjasta kirja-arvostelun, ja luen Auringonpolun.
   Sitten menen kirjastoon (varmistuttuani, että siellä on pian mainittava kirja) ja palautan Auringonpolun, Veriveljen Valan ja Varjojen Valtiaan, ja lainaan Tulimiekan, ja mahdollisesti myös Jäämaan Viimeisen Taistelun. (Myös siitä sarjasta tulossa arvostelu!!)

   Eipä tässä muuta, kommentoikaa jos teillä on joskus ollut samaa ongelmaa, tai vaikka jos olette lukeneet Michelle Paverin kirjoja :D
   -AtheneGirl

2.7.19.

Sirpa vaan teille kaikille (se, joka on teidän kaikkien suussa) (meidän uusin inside-läppä, älä huolestu, emme ole seonneet yhtään sen enempää :D)!! Tänään me, asesiskot, riehuimme Linnanmäellä. Laitteiden vetkutusten johdosta meillä on nyt uusia ideoita, sekä puolet Artemiin sisäelimistä unohtuivat Ukkoon. 
   (Artemiin isä tulee huoneeseen, ja Artemis tervehtii: "Sirpa vaan sullekin.", ja Athene  repeää koneen ääressä) (Okei joo, täällä on vähän levotonta :D) (P.S. Artemis tukehtuu tuol nauruun :D) (P.P.S. Athene keskittää kaiken sirpaenergiansa (keskittymiskykynsä) rauhoittuakseen, ja päästäkseen pois hypetilasta, luoden samalla päänsä ympärille tyhjän, mustan tyhjyyslaatikon) (P.P.P.S. Se ei toiminu ihan näin BTW :D)
 Ok, tää ei nyt onnistu, toivottavasti teilläkin on ollut kivaa! Möimöi :D

BLOOPERS!
"Sun otsa on tosi silee...", Artemis Athenelle
"Vitsin Sirpa, keskity ny ja tee se laatikko!", Athene Artemiille. Hetken molemmat  ovat keskittyneesti hiljaa, kunnes molemmat halkeavat nauruun  :D

17.6.19.

Moikka! Tänään on aurinkoinen päivä, olemme nyt kummatkin samalla paikkakunnalla :D Jo alkupäivästä menimme brunssille aasialaiseen buffet-ravintolaan. Sitten tyydyttävän GTA-pelihetken jälkeen suuntasimme maauimalaan virkistäytymään. Mutta ei sen enempää meistä, siirrytään blogiasioihin. 

Muuta emme paljasta, mutta sen kerromme, että tulevaisuudessa pyrimme kirjoittamaan yksinkirjoittamamme Muuriella-tarinat uudestaan yhdessä. Totesimme, että yhdessä kirjoittamamme tarinat ovat huomattavasti laadukkaampia, ja selkeämpiä, verrattuna niihin, jotka on kirjoittanut vain yksi henkilö. Tarinoita tulee tulemaan siis harvemmin, sillä kirjoitamme tulevat tarinat ainoastaan yhdessä, ja meillä tulee kestämään oma aikansa, kun kirjoitamme vanhat tarinat uudestaan, mutta niin on meidän mielestämme parempi.

-Artemis ja Athene

11.6.19.

Aika lyhyt aika edellisestä postauksesta, mutta ajattelin nyt kirjoitella, ja kertoa blogin ja elämäni tapahtumista. :D

Ekana tietty mun mielenkiintoinen elämä: Viikonloppu oli aikamoinen. Lauantaiaamuna lähdettiin joukkueen kanssa Seinäjoelle ja Alahärmään. Kisattiin sunnuntaina SCC:ssä, eli Summer Cheer Cup-kisoissa ja lauantai vietettiin joukkueaikaa PowerParkissa. Yö nukuttiin surkeasti ilmastoidussa, mutta mahtavaa ruokaa ja sängyt tarjoavassa Scandic Seinäjoki-hotellissa.

Eilen (maanantaina) oli vielä level 3-treenit ja tänään hakupäivä. Sitten tämä loma alkaakin vasta kunnolla :D Tämän viikon lauantaina isän siskon miehen (40v) ja serkkuni (4v) synttäreille Helsinkiin ja sunnuntaina takaisin Tampereella ja toisen serkun rippijuhliin :D

Sitten blogiasiat: Tänäaamuna (kirjoitetaankohan se yhteen?) oon kirjoittanut Soturikissojen, Harry Pottereiden (ne kaks oli vähänniinkun samassa :)) ja  Magisteriumin arvostelut uudestaan: varmaan 90% vähemmän spoilaavina ja paremmin perusteltuina, ja lisäksi eilen lukemani Yhdeksän Maailman Sankarit-kirjan arvostelun. Myöskin tulevien kirjojen julkaisupäiviä ja takakansia on korjailtu Kirjojen takakannet-osioon. 

P.S. Tajusin, että jos tahtoo tällaisen pitkän välilyönnin, niin pitää vaan painaa Enter:iä ja jos haluaa 
tällaisen, niin pitää painaa Shift + Enter 😀

Putoat jos...-kilpailijoille!
Kakkoskohta löytyy nyt Kilpailuchatista!!

-AtheneGirl

7.6.19.

Ääähh..! Oon niin innoissani! Kesäloma on alkanut, meidän kisaan ilmoittautui jopa 5 henkilöö (Vau 🤪), ja -Mikä siisteintä!- Salatut lehmät ovat viimeinkin saaneet oman tunnarin! Kuten IG:n (@kisu.misuxdd) puolella jo ilmoittelinkin; tein noin viikon ajan lehmäfiguureja, noin kaksi/päivä, ja tänään editoin niistä 30 sekunnin videon Salattujen Elämien tahtiin. Menkää ihmeessa vilkaisemaan, pääset osioon painamalla tästä. Itse olen TODELLA ylpeä. Älkää vihatko mua sen takia. Ei tässä muuta, se olis moimoi, ja hyvää kesänjatkoa! 😉

Putoat jos...-kilpailijoille!
Muistakaa, että enää huominen on aikaa vastata, ja illalla, tai sunnuntaiaamuna tulee seuraava kohta. Kaikki vastanneet ovat ainakin mukana vielä :D 

-AtheneGirl

19.5.19.

Täällä on jo 810 kävijää, joten ei kai tätä voi enää 500 spesiaaliksi sanoa, mutta: NYT ON KILPIALUUN ILMOITTAUTUMINEN PYSTYSSÄ!! Kyselin IG:ssä näitä juttuja, ja Putoat jos...-kisa oli selkeä voittaja. Ohjeet ilmoittautumiseen ja muuhun kisaan liittyvään löytyy väliaikaisesta: Kilpailut-osiosta! Aikaa osallistua 1.6. asti, eli vissiin melko tarkkaan kaksi viikkoa! Menkääs osallistuun!

Kaikki kuvan kirjat yhteensä 1,50€

Kirjaston poistomyynnistä löytyneet arteet. Soturikissoissa oli kannet hieman irti sivuista, mutta liimauksen jälkeen olivat kirjat ihan uudenveroiset.

 

13.5

Simplesite on muuten hyvä blogi pohja mutta olen nyt puolisen tuntia yrittänyt laittaa Varjak käpälän arvosteluun kuvaa kirjan kannesta, muttei okein onnistu. Tiedän jo miten se kuva laitetaan ja olen jo melkein saanut laitettua kuvan, mutta Simplesite lagaa jotenkin, etten enää pääse pois kuvan laitto laatikosta. Lisäksi kaikissa muissa tietokoneissa simplesitessä kirjoittaminen onnistuu vaivatta, mutta mun koneessa kirjaimet tulee aina jäljessä. Ja en edes tiedä miksi, kun tää konekkin on ihan uusi. Jos joku teistä lukijoista, jos teitä on edes täällä, tietäisi miten ainakin hitaat kirjaimet saa korjattua, niin kiltit kertokaa. 

  Voisin katsoa voiko se Simplesiten asiakaspalvelu linkki auttaa.

-ArtemisGril 

 

Hyvää Vapunaattoa! 30.4.19.

En tiedä kirjoitetaanko sitä isolla, jos joku tietää niin kerro vaikka kommenteissa. Ihan näin btw, muistakaa aina kirjoitella sinne chattiinkin <3 niitä="" hauska="" lueskella,="" ja="" se="" suorastaan="" tarkoitettu="" spämmiä="" varten="">

Mutta nyt elämääni: kouluun piti mennä vasta 8:55, ja heräsin vasta 7:45 (normaalisti herään joka arkiaamu 7:00). Kouluzza oli kykykilpailu ja sen sellaista vappukivaa. Huomenna ei koulua ookkaan. 🤭🤭 

Huomenna mun pitää kuitenkin opetella ulkoa sanoja. Meidän luokka, ja meidän kummiluokka pidetään musikaali Lentävä Matto, ja se esitetään ensimmäisen kerran kenraalina perjantaina, ja sitten virallisesti ensi viikon keskiviikkona 1.- ja 2.-luokille (kait?) ja illalla vielä vanhemmille ja perheille. Mulla on aivan jäätävästi niitä vuorosanoja, enkä muista niitä kaikkii vielkään 😥

Kuitenkin sen lisäksi aion olla ulkona kavereiden kanssa ja sen sellaista kivaa :D

Nyt kirjoitan vielä Vatukkatähden Mysrkystä arvostelun, ja 17 alkaa treenit. :D

Mitä te aiotte tehdä vappuna?

27.4.19.

Taas kerran yksi viikko putkessa! Nyt on lauantai, ja istuskelen ihan kotona koneella kirjoittamassa tätä. 

   Hyvä viikko! Vaan neljä päivää :D Ei ollut kokeita, mutta vähän kaikenlaista muuta menoa ja meininkiä löytyi. Nyt en ole ainakaan itse ehtinyt päivitellä tänne, mutta kunhan tämä teksti on saatu julkaistua, niin menen päivittämään Roolipeli-osiota. Nimiapuja ja sen sellaista luvassa 😉  Ja arvatkaas mitä....

 

 

Täällä kävi viikon aikana 64 eri henkilöä! Oletteko te, lukijat, mainostaneet, vai miten tämä on mahdollista? Mainitsin IG storyssäkin, että meille alkaa tulla kiire jo sen spesiaalin kanssa 😮. Ajateltiin ropea, ja muita IG:ssä tehtäviä tapahtumia, mutta se 24 seuraajaa on hieman liian vähän, niin isoihin juttuihin.

   Mutta ei haittaa! Täällä blogissa on käynyt 636 eri ihmistä. *mind blowing*. Eilen kun katsoin, niin oli 633, eikä täällä statistiikoissa näy, että tänään olisi käynyt 🤨 Pitää varmaan lähettää Simplesiten asiakaspalveluun viestiä, koska musta tuntuu, että tää ei toimi... 

Odotatko vappua?
-AtheneGirl

22.4.19

Nyt ollaan pääsiäisloman aikana kirjoitettu yhdessä kolme jaksoa Muuriellaa. (Lehmät luonnosssa) Eli olaan kirjoitettu käytännössä kolmessa päivässä kolme jaksoa, joka on uusi ennätys, koska luomisprosessissa kestää yleensä melko kauan. Mutta laadun kanssahan ei pidä ikinä kiirehtiä. Herkkuja on tullut vedettyä ehkä vähän liikaakin mutta eiköhän ne siitä sitten kulu. Hauskaa on ollut ja uusia inside läppiäkin on tainnut tulla. Tänään on lähtöpäivä 😥mutta eiköhän nähdä taas uudestaan viimeistään Kesälomalla. 

-ArtemisGirl ja AtheneGirl

19.4.2019.

Hei! Nyt ollaan kumpikin ylläpitäjä saman katon alla mummulassa :D Huomenna, 13.00 aikoihin on tulossa instagramliveä, menkääs kattoon ;)  Kuten kuvista näkyy, ollaan vähän ulkoiltu Artemiin kisun kanssa, ihanassa kevätauringossa. Tänään ollaan myös yhdistetty Tarina; Artemis ja Tarina; Athene yhdeksi: Yp:n (Ylläpitäjien) tarinoiksi, ja lisäksi ollaan tämä Postaukset-osio lisätty, minne me päivitellään aina silloin tällöin kaikenlaista. 

Unohdettu Taivasklaani

Kun nuoret Tulitähti ja Hiekkamyrsky palasivat Taivasklaanin luota, Soturikissat sarja kävi usein lähellä Taivasklaani-aihetta, muttei keskittynyt siihen koskaan kokonaan. 'Esim. Ennustus "Tulee kolme veresi verta, joilla on tähtien voimaa käpälissään." Sanoi Taivaankajo Taivasklaanin entinen kissa. Närhisulan uninäyssä asiaa ei kumminkaan käsitellä sen enepää, kuten kuka on Taivaankajo? Lisäksi Tulitähti opetti Tähtien enne-saagassa, Myrskyklaanin taitelemaan kuin Taivasklaanin kissat. Kipeämään puihin ja tiputtautumaan alas vihollisen päälle, mutta missään Tulitähden tehtävä kirjan jälkeen ei mainittu Taivasklaania.

Ensinnäkin, klaanin pääällikkö on poissa puolisen vuotta, eikö kukaan ihmettele missä Myrskyklaanin tärkein kissa oli niin kauan? Toiseksi; reviirien ulkopuolella oli toinenkin klaani, sama vatsaa kutkuttava tunne kun Uudessa profetiassa Vatukkakynsi tajusi Heimokissojen olemassaolon. Kolmanneksi, Tulitähti ja Hiekkamyrsky toi yhteen kokonaisen unohdetun klaanin. Eikö se ole tarpeeksi suuri teko muisteltavaksi ja kerrottavaksi pentutarhan tarinoissa? Kunnioitus Erin Huntterin kirjoittajille, mutta miten Tulitähden teot ja Taivasklaani voidaan vain siivuuttaa näin? Lisäksi Soturikissojen laatu on huomaatavasti huonontunut. Ainakin suomennetuissa kirjoissa, ensimmäisissä käytettiin aina kissojen kieltä; lehtikato, hiirenkorva, hirviö yms. Mutta nyt rikas kieli on heikkoa, ja aihe loppuunkäsitelty. Soturikissat olisi pitänyt lopettaa Tähtien enteeseen, tai seuraavissa kirjoissa pitäisi kertoa muista klaaneista. Seuraavaksi tulossa olevat "Varjojen näky" sarja kertoo tietääkseni taas Myrskyklaanista. Loputon kirjojen massa tekeminen tekee Huntterin kirjoittajista rikkaat, mutta loputon jatko-osien tekeminen tekee sarjasta lopulta huonon. Kyllä se on surullista kun suosikki tv tai kirjasarja loppuu, mutta on helpompi päästää irti kun se loppuu arvokkaasti, ja sarjaa voi muistella vielä vuosienkin päästä hyvillä mielin uudelleen.

-Jos on jotain lisättäävää tai erilaisia mielipiteitä, kirjoita kommenttikentään tai sähköpostiin.

(; -ArtemisGirl

ArtemisGirl pohtii

Oudointa on miten Kreikan ja Rooman korkeakultuuri unohtui, mutta vieläkinkummallisempaa on se, että ennen kristinuskoa polyteisminen uskonto (Zeus Hera yms.)oli niin avara uskonto. Olympoksen jumalat olivat iso perhe täynnä draamaa. He olivat jumalia muttei kukaan ollut täydellinen. Jumalat tekivät virheitä, ja pyörittivät yhteiskuntaa yhdessä tuoden jokainen oman kortensa kekoon. Olympoksen uskonnossa oli myös feminismin sävyjä oli tärkeitä jumalattaria.Itse viisauden jumala on jumalatar Athene . Tietysti sen ajan muinaisessa kreikassa ei mitä todennäköisimmin sovellettu teoriaa naisten ja miesten tasa-arvosta mutta myytteihin uskottiin, ja myyteissä naiset olivat vahvoja ja pystyivät ilmaisemaan itseään. Sen sijaan Kristinuskossa on vain yksi luoja . Toki kristinusko ajoi tavalla tai toisellla demokratian aiheita, ainakin niin ettei ketä tahansa voinut tappaa ja muut 9. hyvää käskyä. Eli sanoisin että molemmat uskonnot ovat hyviä ja niitä molempia tarvitaaan. Iihmetyttää vain että miksei mytologiaa enää harjoiteta, tai että ainakin kaikki mielenkiintoiset tarinat ovat jääneet unholaan.

-ArtemisGirl pohtii.