A Court of Silver Flames

A Court of Silver Flames, fanikunnalle myös ACOSF, on toinen Sarah J. Maasin Valtakunta-sarjaa jatkavista romaaneista. Nämä kaksi kirjaa, A Court of Frost and Starlight (=ACOFAS) ja tämä, ovat periaatteessa Valtakunta-sarjaan kuulumattomia, sillä ne eivät sijoitu enää samaan juoneen, vaan kertovat käydyn sodan jälkeisestä ajasta.

A Court of Silver Flames (suom. Hopeisten liekkien valtakunta) ei olla suomennettu, kuten ei edeltävääkään osaa. Kolmiosainen Valtakunta on kuitenkin käännetty, ja sen arvostelu löytyy vanhoista arvosteluista! 

A Court of Silver Flames on pyhitetty Nesta Archeronille - Feyren ikävälle vanhemmalle isosiskolle, jolla oli kuitenkin ratkaiseva rooli Valtakunta-sarjan lopussa. 

ACOFS jatkaa tarinaa jonkin aikaa ACOFASin tapahtumien ja Winter Solsticen jälkeen. Sen tapahtumat sijoittuvat vajaan vuoden ajalle. Siinä missä ACOFAS kertoi laajasti Velariksen jälleenrakennuksesta, keskittyy tämä osa hyvin vahvasti yhden ihmisen traumaan.

Nesta tunnetaan inhottavana ja luotaantyöntävänä. Sodan jälkeen täysin perheestään Velariksen kaukaiseen nurkkaan eristäytynyttä siskoa on yritetty auttaa monella eri tavalla tuloksetta. Asia kohtaa kuitenkin käänteensä, kun Cassian hakee Nestan talostaan käskien tämän siskonsa luokse joenvarren taloon. Siellä häntä odottaakin todellinen järkytys: pakkomuutto House of Windiin ("Tuulen taloon") ja harjoittelemisen aloitus. Cassianin johdolla.

Varsin kliseinen alku saa monia hienoja ja dramaattisiakin käänteitä. Briallynin, näivettyneen ihmiskunigattaren, ja velho-Koschein epämääräinen uhka häilyy Prythianin yllä. Muinaisten, voimakkaiden välineiden, joita kutsutaan Troveksi (suom. aarre), ei voida mistään hinnasta antaa päätyä vihollisen käsiin. 

Sarah J. Maasin fantasia on siitä upeaa, että varsinkin Valtakunta-sarjassa ja sen jatko-osissa ollaan juuri tarpeeksi kaukana ihmisyydestä. Ihmisten maailma on olemassa haltioiden rinnalla, mutta se ei ole olennainen seikka kirjan kannalta, kuten se usein tuppaa olemaan. Kuitenkin, tärkeät hahmot ovat ennen olleet ihmisiä, ja tämä ollaan myöhemmin viety heiltä. Näen tämän Maasin hyvin luotuna väylänä käsitellä maailmansa haltioiden ja ihmisten eroja antamatta sen viedä liikaa huomiota. 

Henkinen pahoinvointi oli hyvin läsnä tätä teosta luettaessa. Nestan parantumisen tie ei ole mutkaton tai vailla kuoppia ja jokainen tämän kokema tunne välittyi Maasin tekstistä upeasti. ACOFS on mielestäni varsin realistinen, jännittävä ja jopa kaunis kertomus, jossa parantuminen ja uudet alut ovat keskiössä. Gwyn ja Emerie ovat Nestan ohella tärkeitä uusia hahmoja, joihin oli todella ilo tutustua. 

Jälleen tahdon ylistää Sarah J. Maasin kirjallisia valintoja: kuka muu kirjailija olisi tällä tavoin syventynyt maailmaansa tällaisella omistautuneisuudella oman huippumenestyneen sarjansa _jälkeen_?Vieläpä kahdessa kirjassa, hyvin erilaisista näkökulmista? Onnistuen vielä siinä näin loistavasti? Tämä ei ole novelli, vaan aivan oma romaaninsa. Tämä ei ole mikään sarjan "lisäkirja". Tämä on upeaa! 

Kirja sopii luettavaksi Valtakunnan ja ACOFASin jälkeen! ACOFAS on arvosteltu hieman aiemmin tähän blogiin. Iso iso iso suositus.

AtheneGirl

A Court of Frost and Starlight

A Court of Frost and Starlight ("Kuuran/hallan ja tähtivalon valtakunta") on Sarah J. Maasin Valtakunta-sarjaa jatkava novelli. Kirjaa ei olla suomennettu J. Maasin uskomattomasta suosiosta huolimatta. ACOFASin jälkeen Valtakunta-sarjaa jatkaa vielä yksi novelli A Court of Silver Flames ("Hopeisten liekkien valtakunta"), jota en ole vielä ehtinyt lukea. 

(ACOFAS = A Court of Frost and Starlight. Sarjan kirjojen nimien ollessa niin pitkiä fanikunta on ottanut tavaksi käyttää tämänkaltaisia lyhenteitä)

ACOFAS sijoittuu aikaan joitakin kuukausia Valtakunta-sarjan viimeisen osan Siiveniskujen valtakunta jälkeen ja kuvaa luonnollisesti Hybernin vastaisen sodan vaikutuksia. Novellin kerronta osuu Winter Solsticen, joulun kaltaisen juhlan, aikaan, ja on täten myös paikka henkilöhahmojen monimutkaisten suhteiden kuvailulle. Hieno valinta!

ACOFAS kuvaa mielestäni muista vastaavista poiketen hyvin sodanjälkeistä (fantasiamaailman) jälleenrakentamista. Tästä kerrotaan usein kirjojen lopussa tai viimeisessä kappaleessa, mutta tämä osio ollaan yleensä pyhitetty tuhojen kauhistelulle, jonkinlaisille suunnitelmille ja huipputoiveikkaille tulevaisuudenkuville - yleensä tylsintä kirjassa, mutta monesti kiistämättömän tärkeä osio ennen kirjan loppumista. Sarah J. Maas on pyhittänyt tälle kokonaisen novellin.

Kuten Sarah J. Maasilla on tapana, Valtakunta-sarjan kymmenet tapahtumat, käänteet ja täysmittaiset sodat sijoittuvat vain vuoden sisälle, mikä syö tämänkin kirjan tunnelmaa. Vaikka fantasia genrenä mahdollistaa sen, että kaikki on mahdollista, olisivat kirjat ja sarjat koskettavampia ja realistisempiakin, jos konfliktien ja niiden seurausten kesto olisivat pidempiä. Velarikseen kohdistui sodan aikana vain yksi hyökkäys - entä jos sota olisi kestänyt pidempään? Täytyy kuitenkin huomata, ettei Hybernin sodan jälkeen Prythianissa haluta korjata vain sen jälkiä. Sota ja sen jälkeinen aika nähdään tilaisuutena uudistua suuremmin ja tehdä maailmasta parempi paikka. ACOFAS tapahtuu noin viikossa, mikä on kuitenkin tässä tapauksessa hyvä kesto! Kerronta on muistaakseni aikaisempaa sarjaa yksityiskohtaisempaa ja sopii novellin tunnelmaan.

Epäsuosittu mielipiteeni myös on, että Rhysand on toisinaan melko sietämätön. En muista ajatelleeni aiemmin näin, mutta ACOFASissa korostui se, kuinka vanhana pariskuntana Feyreä ja Rhysiä pidetään. Nämä ovat tietäneet toisistaan hädin tuskin kahta vuotta, mistä suureen osaan on kuulunut jonkinlainen ulkoinen kriisi! Ihan järjetön ikäero ja parin ylipäätään melko intohimoinen suhde tekevät minut hieman epämukavaksi. Nämä eivät mielestäni ole kuitenkaan kirjailijan virheitä, vaan oikeasti aika tärkeitäkin yksityiskohtia, joista olisi hienoa voida jutella vaikka lukupiirin kanssa joskus. Toivon, että nämä ovat olleet kirjailijalle tietoisia valintoja.

Maasin sarjat Valtakunta ja Throne of Glass (nimeä ei ole suomennettu, mutta sarja on!) on arvosteltu blogiin aiemmin. ACOFASia suosittelen, jos Valtakunta on jäänyt jo taakse, sillä ilman sitä tämä novelli on melkoisen tynkä. Kaikkiaan hieno lisä, ja tulen lukemaan varmasti myös jatkavan novellin ACOSFin!

AtheneGirl

Tuhkan valtiatar

 Tuhkan valtiatar on Throne of Glass sarjan viimeinen osa, joka ollaan kuitenkin suomennettu kahteen osaan. Aiempi sarja, eli osat 1-6, on arvosteltu aiemmin. 

Aelin on Maeven vankina meren toisella puolella, lukittuna rautaiseen arkkuun. Dorian kamppailee itsensä, erikoisten tunteidensa ja valtakuntansa kanssa. Chaol tekee kaikkensa palatakseen kotimaahansa luvatun armeijan kanssa, mutta ehtiikö hän ajoissa?

Kuten ei aikaisempikaan sarja, ei tästäkään puuttunut upeita ennaltasuunniteltuja yhteensattumia. Kirjaa seurataan vaihdellen useista näkökulmasta, joista kaikkiin lukija on jo aiemmin ehtinyt tutustumaan, ja jotka kamppailevat kaikki eri odotuksien ja velvollisuuksien kanssa. 

Loppujen lopuksi Sarah J Maasin kirjoitustyyli ja tunteen välitys tekstin kautta ei mielestäni ollut Throne of Glassissa yhtä hyvää, kuin uudemmassa Valtakunta-sarjassa. Teksti on riveinä, kirjaimina ja väleinä helposti luettavaa, ja ehkä niin täytyykin näin moneen suuntaan haarautuvassa tarinassa ollakin, mutta suuremmat lukijaan kohdistuvat tunteet jäävät musteen varaan. 

Jotkin kohdat kolahtivat jopa melko tunteettoman lukijan minääni, ja erityisesti Dorian ja Manon hahmoina puhuttelivat. Päähenkilönä Aelin kannatteli sarjaa yksinään sen alussa, mutta minusta oli hienoa, kun muutkin saivat tarinasta lähes yhtä paljon tilaa sen viimeisimmissä osissa, ja etenkin tässä lopussa. Näin menestyneen sarjan lopuksi Tuhkan valtiatar oli ihana.

Ja niin uskomatonta se onkin, koko sarja sijoittuu vain noin vuoden ajalle.

Throne of Glass -sarjaa suosittelen korkean fantasian ystäville, jotka etsivät pidempää sarjaa, jonka imuun jäädä. Nyt koko sarjakin on suomennettu, joten osia ei tarvitse odotella!

-AtheneGirl

Throne of Glass (osat 1-6)

 Throne of Glass (jonka nimeä Maze Runnerin tavoin ei olla suomennettu) on Sarah J. Maasin ensimmäinen ja huomattavasti fantasiapiireissä huomiota saanut kirjasarja. Koko sarjaa ei olla vielä suomennettu - viimeiset osat suomennetaan tietääkseni tämän vuoden aikana.

Throne of Glass kertoo Celaenasta, salamurhaajasta, joka aikoo saada menetetyn maansa takaisin.

Sarjaa on sen pituuden vuoksi todella vaikea tiivistää, mutta näiden kuuden kirjan aikana juoni on saanut heitellä paljon, hahmoja on tullut lisää ja poistunut, ja suhteet niiden välillä ovat muokkautuneet. 

Vähän pitemmissä sarjoissa hienoa on itsenäisiin teoksiin verrattaen juuri se, että hahmoihin ehtii tutustua, niin kirjailija kuin lukijakin. Tarina saa edetä omalla painollaan, olematta kuitenkaan missään vaiheessa puuduttava. 

Tässä(kin) sarjassa oli se piirre, että se henkilö, joka leimataan koko kirjasarjan alun ajan pahikseksi, tuhotaan, ja sen alta paljastuukin isompi, ja monimutkaisempi juoni, joka kantaa lopun sarjaa. Tulee sellainen, näh, eikö tätä suurempaa kuviota voitu avata aiemmin.

Throne of Glass on tosiaan monimutkainen, ja tosi tarkkaan kirjoitettu. Kuvailua on fantasiakirjaksi vähän, mutta jokainen yksityiskohta on merkittävä - joihinkin palataan vasta useamman kirjan jälkeen. Hahmojen taustatarinat ovat mahtavia, ja vaikka jotkin tärkeät hahmot ovatkin eläneet tuhansia vuosia ennen aikaa, johon kirja sijoittuu, niiden merkityksellisyys ja ajoitus ovat juuri täydellisiä. Sarja ei myöskään perustu lainkaan sattumiin, vaan ennalta määrättyyn, muinaiseen lupaukseen ja virheisiin. 

Vahva vahva suositus fantasianlukijoille kuudennesta luokasta ylöspäin / omalla vastuulla. 

Sarah J. Maasilla on myös uudempi kirjasarja Valtakunta, (ei myöskään kokonaan suomennettu), jonka arvostelun voit lukea Vanhimmista. 

-AtheneGirl