Hyviä enteitä on kahden fantasiakirjallisuuden klassikoista tunnettujen Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin yhteistyökirja, joka on julkaistu 1990. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1992 alun perin se oli nimeltään Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset. Vuonna 2020 julkaistun uuden suomennoksen nimi lukee otsikossa. Kirjasta on tehty mm. radiosovitus ja kuusijaksoinen sarja Amazon Primeen.
Pratchett tunnetaan Kiekkomaailma-sarjastaan ja Neil Gaiman erityisesti Universumien tomu-triogiasta. Universumien tomu on arvosteltu aiemmin blogiin osioon Vanhat kirja-arvostelut.
Hyviä enteitä kertoo demoni-Crowleystä ja enkeli-Aziraphalesta. Luontaisiksi vihollisiksi toisilleen luodut olennot ovat eläneet Maan päällä vuosituhansia, eivätkä ylläpidä turhaa kaunaa. Oikeastaan heitä voisi kutsua jopa ystäviksi. Kirjan juoni keskittyy Raamatussa luvatun Harmageddonin, siis maailmanlopun tapahtumien kulkuun. Kuvailisin Hyviä enteitä kirjailijoiden huumorilla maustetuksi ja liioitelluksi Raamatun tulkinnaksi. Tekstiltään kirja ei ole helppolukuinen. Se on täynnä intertekstuaalisia viittauksia kaikkeen Maan päällä, ja marginaalissa on lyhyempiä ja pidempiä huomautuksia. Siksi kirja ei todennäköisesti uppoa nuorimpiin lukijoihin. Toivon itsekin lukevani teoksen uudestaan joskus vähän yleissivistyneenpänä.
Kirja oli todellakin yllättävä, hauska ja liioiteltu. Hyviä enteitä eivät tahdita selvät kappalejaot, eikä aika ole sille tärkeä käsite. Rakenteeltaan kirja on kuitenkin varsin selkeä.
Hyviä enteitä tulkitsee ihmistä ylimielisesti yläpuolelta. Se kirjaa ylös naurettavimpia ajatuksia ja kummallisimpia asioita, joita ei ole tapana sanoa ääneen. Epäinhimillis-inhimilliset päähenkilöt ovat tulkintaan loistava kanava ja hahmot onkin luotu hienosti, kukin outouksineen ja luonteenpiirteineen. Noidanmetsästäjiä, Niitä (lapset Adam, Wensleydale, Pepper ja Brian) ja ilman muuta, Aziraphalea ja Crowleytä, kuvailisin sanalla ilahduttava.
Mietin pitkään, käyttääkö sateenkaari-tunnistetta vai ei. Olen lukenut fanien mietteitä asiasta, hahmot kun ovat kirjassa miehen kehoissa, eläneet kauan yhdessä ja selvästi, omalla tavallaan, välittävät toisistaan. Neil Gaiman on sanonut ainoastaan, ettei gay-termin käyttö olisi näiden hahmojen kohdalla oikein, sillä he eivät ole kaksi ihmismiestä. Kirjassakin mainitaan eräässä kohdassa, että ulkonäöstään huolimatta Aziraphale on enkeli, eikä hänellä täten ole sukupuolta. Päätin jättää tunnisteen kuitenkin vakiintuneen teorian vuoksi, ja koska haluan samaistumista etsivien lukijoiden löytävän tämän.
Hyviä enteitä nousi valtavaan kirjagram-suosioon uuden suomennoksensa myötä, mutta itse tulin tarttuneeksi tähän vasta koulutehtävän vuoksi. Suosittelenkin Hyviä enteitä humoristista ja yllättävää kirjaa etsiville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti