A Court of Silver Flames

A Court of Silver Flames, fanikunnalle myös ACOSF, on toinen Sarah J. Maasin Valtakunta-sarjaa jatkavista romaaneista. Nämä kaksi kirjaa, A Court of Frost and Starlight (=ACOFAS) ja tämä, ovat periaatteessa Valtakunta-sarjaan kuulumattomia, sillä ne eivät sijoitu enää samaan juoneen, vaan kertovat käydyn sodan jälkeisestä ajasta.

A Court of Silver Flames (suom. Hopeisten liekkien valtakunta) ei olla suomennettu, kuten ei edeltävääkään osaa. Kolmiosainen Valtakunta on kuitenkin käännetty, ja sen arvostelu löytyy vanhoista arvosteluista! 

A Court of Silver Flames on pyhitetty Nesta Archeronille - Feyren ikävälle vanhemmalle isosiskolle, jolla oli kuitenkin ratkaiseva rooli Valtakunta-sarjan lopussa. 

ACOFS jatkaa tarinaa jonkin aikaa ACOFASin tapahtumien ja Winter Solsticen jälkeen. Sen tapahtumat sijoittuvat vajaan vuoden ajalle. Siinä missä ACOFAS kertoi laajasti Velariksen jälleenrakennuksesta, keskittyy tämä osa hyvin vahvasti yhden ihmisen traumaan.

Nesta tunnetaan inhottavana ja luotaantyöntävänä. Sodan jälkeen täysin perheestään Velariksen kaukaiseen nurkkaan eristäytynyttä siskoa on yritetty auttaa monella eri tavalla tuloksetta. Asia kohtaa kuitenkin käänteensä, kun Cassian hakee Nestan talostaan käskien tämän siskonsa luokse joenvarren taloon. Siellä häntä odottaakin todellinen järkytys: pakkomuutto House of Windiin ("Tuulen taloon") ja harjoittelemisen aloitus. Cassianin johdolla.

Varsin kliseinen alku saa monia hienoja ja dramaattisiakin käänteitä. Briallynin, näivettyneen ihmiskunigattaren, ja velho-Koschein epämääräinen uhka häilyy Prythianin yllä. Muinaisten, voimakkaiden välineiden, joita kutsutaan Troveksi (suom. aarre), ei voida mistään hinnasta antaa päätyä vihollisen käsiin. 

Sarah J. Maasin fantasia on siitä upeaa, että varsinkin Valtakunta-sarjassa ja sen jatko-osissa ollaan juuri tarpeeksi kaukana ihmisyydestä. Ihmisten maailma on olemassa haltioiden rinnalla, mutta se ei ole olennainen seikka kirjan kannalta, kuten se usein tuppaa olemaan. Kuitenkin, tärkeät hahmot ovat ennen olleet ihmisiä, ja tämä ollaan myöhemmin viety heiltä. Näen tämän Maasin hyvin luotuna väylänä käsitellä maailmansa haltioiden ja ihmisten eroja antamatta sen viedä liikaa huomiota. 

Henkinen pahoinvointi oli hyvin läsnä tätä teosta luettaessa. Nestan parantumisen tie ei ole mutkaton tai vailla kuoppia ja jokainen tämän kokema tunne välittyi Maasin tekstistä upeasti. ACOFS on mielestäni varsin realistinen, jännittävä ja jopa kaunis kertomus, jossa parantuminen ja uudet alut ovat keskiössä. Gwyn ja Emerie ovat Nestan ohella tärkeitä uusia hahmoja, joihin oli todella ilo tutustua. 

Jälleen tahdon ylistää Sarah J. Maasin kirjallisia valintoja: kuka muu kirjailija olisi tällä tavoin syventynyt maailmaansa tällaisella omistautuneisuudella oman huippumenestyneen sarjansa _jälkeen_?Vieläpä kahdessa kirjassa, hyvin erilaisista näkökulmista? Onnistuen vielä siinä näin loistavasti? Tämä ei ole novelli, vaan aivan oma romaaninsa. Tämä ei ole mikään sarjan "lisäkirja". Tämä on upeaa! 

Kirja sopii luettavaksi Valtakunnan ja ACOFASin jälkeen! ACOFAS on arvosteltu hieman aiemmin tähän blogiin. Iso iso iso suositus.

AtheneGirl

Paluu Grishaversumiin / Six of Crows -sarja

(fonttikokoa suurennettu)

Sarjasta Paluu Grishaversumiin - englanniksi ja tunnetummin Six of Crows (fanikunnalle myös SoC)("Variksista kuusi") - ollaan suomennettu ensimmäinen osa Korppien kehä. Duologin toinen osa Hämärän valtakunta julkaistaan suomeksi vielä tämän vuoden syksyllä, mutta minun tuli luettua toinen osa The Crooked Kingdom ("Vääristynyt Valtakunta") englanniksi. Kirjat on kirjoittanut Leigh Bardugo.

Paluu Grishaversumiin sijoittuu samaan maailmaan Grishaversumin kanssa, joitakin kuukausia Tuhon ja roihun tapahtumien jälkeen, mutta niihin mitenkään liittymättä. Itsenäinen sarja kertoo kuudesta Kerchin saarivaltioon eri syistä päätyneestä nuoresta, käytännössä teinistä, jotka dregsien katujengin haltuunsa ottanut Kaz Brekker on kerännnyt yhteen omia tarkoitusperiään varten.

Wowwwwwtsiwow, siitä onkin aikaa kun jokin sarja on näin tullut ahmittua. En muistanut ollenkaan Bardugon kirjoitustyyliä, enkä ainakaan sitä, miten se kuvaakin näin onnistuneesti tunnelmaa. Grishaversumin arvostelussani taisin ihmetellä näkökulmien puutetta, no, tästä sitä ei puuttunut! Kuusi päähenkilöä on äääääärimmäisen vaikeaa saada toimivaksi, mutta Bardugo on saanut sen toimimaan upeasti!

Juoni on jännittävä ja Bardugon kirjoittaminen yksityiskohtaista. Vaikka minusta sarja oli upea, voin kuvitella, ettei se uppoa kaikille. Teksti on toisinaan todella intensiivistä ja nopeatempoista, ja nimenomaan fantasiasaagana tämä poikkeaa Grishaversumista täysin. 

Tavallisessa tapauksessa näiden päähenkilöiden väliset suhteet olisivat ärsyttäneet minua "yksinkertaisuudellaan". Vetäen mutkat suoriksi: kuusi hahmoa, kolme paria. Bardugo on kuitenkin luonut kuudesta variksesta jotain enemmän, nimittäin ystäväporukan. Aivan ainutlaatuisen sellaisen, jollaisesta en ole vielä koskaan ennen lukenut. Kirjan kaikki kuusi näkökulmaa ovat todiste Bardugon taidosta luoda täydet 15 (Kaz&Inej, Kaz&Nina,jne.) erilaista suhdetta, jokainen erilaisia ja silti keskenään dynaamisia. 

Mitä nämä Brekkerin aiemmin mainitsemani tarkoitusperät sitten ovat? Brekkerille motivaatio kaikelle on raha. 

SoC on fantasiaa täydellisimmillään, sen maailma on luotu täydellisen yksinkertaiseksi, mutta samalla ikäänkuin... kolmiuloitteiseksi. Kuinka sitä kuvailisin? Maailma tavallaan tukee itse itseään, mikä ominaisuus puuttuu toisinaan varsinkin korkean fantasian kirjoista, mitä tämäkin sarja edustaa.

Puhun usein juonen aukeamisesta kaulahuivin neulomiseen verraten - tässä tapauksessa en käyttäisi kyseistä vertausta. Juonenkäänteet eivät ole SoCn keskiössä, niitä ei tarvita, sillä kaikki tarpeellinen on jo olemassa.

Six of Crows ollaan yhdistetty todella onnistuneesti Netflixin Shadow&Bone-sarjaan Grishaversumin ohelle! Suosittelen lämpimästi! 

AtheneGirl

Bonus! Siitä, kun luin Grishaversumin on jo niin kauan, etten ollut täysin varma, mihin asioihin kiinnitin huomiota Bardugon kirjoitustavassa tai juonenluonnissa. Uteliaisuuttani palasin lukemaan vanhan arvosteluni, ja yllätyin.  Olin nimittäin maininnut, etten yhtään tykännyt Six of Crowsin yhdistämisestä Shadow&Bone-Netflix-sarjaan. Sanatarkasti: "Ilmeisesti sarjaan oltiin yhdistetty myös Six of Crowsin hahmoja, mikä oli mielestäni turhaa ja sekoitti tarinaa." Olen nyt ihan eri mieltä, mutta tällöin vielä koko sarjasta mitään tietämättömänä ymmärrän ärsytykseni.

Bonuksena myös laskuni siitä montako suhdetta syntyy kuuden hahmon välille:

K: N J I W M 5

N: J I W M 4

J: I W M 3

I: W M 2

W: M

Soulswift

 Soulswift on yhdysvaltalaisen Megan Bannenin toinen kirja. Se on itsenäinen fantasiateos, jonka hän on (ymmärtääkseni) itse kustantanut vuonna 2020. Bannenin kirjoja ei olla suomennettu.

Soulswift kertoo Gelyasta, nuoresta hedenski-tytöstä, joka on nuorena valittu Yhden Oikean Jumalan (One True God) välittäjäksi (a vessel), ja joka on lapsena tuotu Rosvaniaan luostariin opiskelemaan ja kääntämään Hänen Sanaansa (His Word). Ovinistit (the ovinists), joihin Gelyakin kuuluu, palvovat vain yhtä jumalaansa, Isää, jonka mallista miehetkin on luotu.

Kun Gelyaa pyydetään kääntäjäksi Demoniäiti-Elathia palvovan kantarin kuulusteluun, alkavat tapahtumat, joiden seurauksena tytöstä tulee toisenkin Jumalan, vaiko demonin?, välittäjä ja jonka harteille lankeaa maailman kohtalo. Gelyan on paitsi päätettävä, antautuako pyhän Vinnican tavoin vankeuteen maailmaansa suojellakseen, kuten hänen uskonsa vaatii, vaiko taistella voittaakseen ruumiinsa takaisin, myös mihin uskoo ja mitkä valheet hänen on jätettävä taakseen.

Bannenin luoma maailma on ihmeellinen. Sen tavat, kulttuuri ja uskomukset eroavat meistä suuresti, mutta tämä ei silti täytä korkean fantasian piirteitä. Uskontoihin, elathianilaisiin (the Elathians) ja ovinismiin, tutustutaan kirjan myötä pikku hiljaa, samalla kun Gelya pääsee pois muurien sisältä ja avartaa maailmankatsomustaan. 

Tavik on ihana hahmo, vaikken aina pitänytkään siitä varsin sukupuolittuneesta jaosta, mikä matkaajilla oli. Ovinistinen maailma toisaalta tähän myös kannusti. Gelyan hahmo upposi minuun syvälle ja oli jollain tavalla myös samaistuttava. 

Elathianien vainoaminen toi mieleeni Toisen maailmansodan, ja minusta jako oikeassa ja väärässä olemisessa elathianien ja ovinistien välillä oli reilu. Valitettavasti se oli myös realistinen. 

Juoni eteni loogisesti alusta loppuun, eikä siinä ollut juurikaan sivujuonteita, mikä yksiosaiseen kirjaan sopiikin. Kysymyksiä, vastauksia ja oivalluksia syntyi pitkin kirjaa, eikä lukijaa jätetty pimentoon. Jotkin kohdat olivat ennalta-arvattavia, toiset niin yllättäviä, että ottivat vatsanpohjasta. Etenkin loppu oli saada minut itkemään muutenkin, kuin hiljaa pääni sisällä.

jessica unhappy endings arent popular, but they sure are MBs bread and butter. once again, she has proven that a good ending doesnt necessarily have to be a happy one. (Goodreads, 2020)

--> " onnettomat loput eivät ole suosittuja, mutta ne todellakin ovat MB:n (Megan Bannenin) suola. Taas kerran hän on todistanut, että hyvän lopetuksen ei tarvitse olla iloinen " (Goodreads, 2020)

Minua olisi kiinnostanut, oliko Kaksi-Miekkaisia ollenkaan naisia, vai oliko jako välittäjien ja heidän välillä nimenomaan naiset ja miehet? Mitä mieltä olette?

Harmittaa, kun tätä ei ole suomeksi! Kieli ei ollut kuitenkaan kovin vaikeaa, joten uskallan suositella, jos luotat englannin taitoosi. Suosittelen upean fantasiaseikkailun ohessa romantiikasta pitäville lukijoille, joita kiinnostaa tutustua jälleen uuteen tapaan kirjoittaa. 

-AtheneGirl

Maailmantytttäret

 Maailmantyttäret on Siiri Enorannan uusin romaani, jonka keskiössä ovat ystävyys ja uusi, parempi maailma.

Maailmantyttäret sijoittuu 2100-luvulle, Romahduksen, tai maailmanlopun, jälkeiseen aikaan, jona kaikki on alkanut viimein olla paremmin. Maailmankoti käsittää Saarivaltiota lukuunottamatta kaikki tuntemamme mantereet, eivätkä valtiorajat enää rajoita ihmisiä. Uusi maailma ollaan rakennettu vanhan raunioihin viimeinkin ihmisarvoa ja luontoa kunnioittavaksi ja sortokapitalismin aika on jäänyt historiaan. 

Ilmasto muuttuu kuitenkin yhä edelleen ja rauhallista kansaa uhkaavat yhä tuntemattomat uhat. Kuten monet heitä ennen, lähtee viisi täysin erilaista tyttöä nyt matkalle ratkaisemaan feizhongien arvoitusta.

Maailmantyttäret on kokonaisuutena upea! En ole koskaan lukenut utopiaa, ja Enorannan kirjoitustyyli toi erilaisten nuorten ajatuksia kietoen maailman upeasti myös lukijan ympärille. Maailmankoti on todellakin maailma, jonka toivoisin joskus olevan totta - yhteistyö, ystävyys ja rakkaus. Hahmojen tunneälykkyys kertoo myös uuden maailman ihan erilaisista normeista, kasvatuksesta ja yleisestä ilmapiiristä, joka meiltä yhä puuttuu. Kaiken kaikkiaan hahmoista ja kerrankin hyvästä, mutta silti jollain superoptimistisella tavalla realistisesta maailmasta oli hyvä lukea.

Suosittelen muutoin Enorannan tyylistä pitäville, sekä niille, jotka kaipaavat positiivisia tulevaisuudenkuvia. Niille, jotka haluavat tutustua hahmoihin ja lukea ystävyydestä ja uudesta oppimisesta.

Kaikki Enorannan aiemmat kirjat oltiin arvosteltu SimpleSiteen, ja ne löytyvät vanhoista arvosteluista sivupalkista (koneella)! 

-AtheneGirl

Neljän tuulen paita

Neljän tuulen paita on Esko-Pekka Tiitisen nuortenromaani, jonka on kustantanut Aula&Co vuonna 2016. Tiitisen tuotantoa ovat erityisesti lasten ja nuorten romaanit ja näytelmät, joita hän onkin kirjoittanut uransa aikana  kymmeniä. Tiitinen on myös voittanut useita palkintoja mukaanlukien Finlandia Junior 2008 kirjastaan Villapäät.

Neljän tuulen paita kertoo Pekosta. Pekko on suomalainen, tavallinen nuori jostain Pohjois-Suomesta. Hän asuu äitinsä kanssa ja käy koulua samalla luokalla viehättävän Damlan kanssa. Kiusallisesta alusta huolimatta Damlalla ja Pekolla paljastuukin olevan paljon yhteistä, ja kummallinen vierailija Oili Mustonen saattaa parin lopullisesti yhteen.

Tarina yrittää olla samaistuttava, siinä onnistumatta. Nuorista kertovaksi nuortenromaaniksi päähenkilöt ja ja henkilöiden väliset suhteet ovat epärealistisia, ja vaikka miljöö voisikin olla kotoisa, se on hankalasti kuvailtu ja ilmapiiriä ei ilmaista. Kertoja on murteeseen saakka minä-/ensimmäinen persoona, mikä luettavana tekee kirjasta myös yksitoikkoisemman. Kerronta on alkuun hidasta ja venytettyä, mutta siitä huolimatta kirja loppuu ikäänkuin kesken tapahtumaketjun nopeutuessa epäloogisesti loppua kohden. 

Nopea- ja helppolukuinen, sekä selkeä.

-AtheneGirl

Rambo

Nadja Sumasen Finlandia Junior-voittaja Rambo on julkaistu lokakuussa, ja se on jo käsikirjoituksena voittanut 2015 Otavan ja Otavan kirjasäätiön nuortenromaanimestaruuden. 

Rambo kertoo kahdeksasluokkalaisesta pojasta, jolle on diagnosoitu ADHD, ja jonka äiti on masentunut. Impulsiiviselle, ja herkällekin Rambolle on lätkäisty jo pienenä erityislapsen leima.

Rambo lähtee kesällä äitinsä miesystävän, Rotan, eli Riston mökille, jossa lopultakin pääsee laskemaan suojakilpiään. Myrkyllinen Liina kuitenkin rikkoo Rambon rauhaa ja äidin sairaus synkentää tunnelmaa.

Tykkäsin Rambosta hahmona - oli kiva lukea päähenkilöstä, jolla oli diagnoosi, ja uskon että häneen voi myös samaistua. 

Kirja oli sopivan "juoneton", vaikka siinä olikin loppuhuipennus. 

Tarina oli realistinen, ja vaikka Rambolla olikin luonne ja persoona, henkilönä hän voisi olla meistä kuka vain, tai kenen tahansa kaveri tai tuttu. En Sumasen taustasta, tai kirjaan käytetystä taustatutkimuksesta tiedä, mutta uskon, että aihe on jollain tavalla myös häntä koskettava. 

Kirjoitustyyli on vapaan ja hyvällä tavalla lennokkaan oloinen.

Suosittelen, jos kaipaat nopeahkoa lukemista, tai jos koet kuuluvasi lukijana ennemmin todenomaiseen, kuin jännityksen tai fantasian piireihin. Ikähaarukaksi sanoisin 4-8-luokkalaiset / 10-15-vuotiaat.

-AtheneGirl