Ei enää Eddy on ranskalaisen Édouard Louisin omaelämänkerrallinen romaani. Louis tunnetaan kirjojensa lisäksi muista kantaaottavista kirjoituksistaan. Kirja on julkaistu vuonna 2014 ja tunnetaan yleisemmin ranskankielisellä nimellä En finir avec Eddy Bellegueule. Suomeksi kirja julkaistiin vasta 2019, kun se oli jo käännetty toisellekymmenelle muulle kielelle.
Eddy on syntynyt ja elänyt lapsuutensa Pohjois-Ranskassa vuosituhannen vaihteen molemmilla puolilla. Muiden alueen perheiden tavoin Eddyn perhe on köyhä. Äiti on tullut nuorena raskaaksi ja hoitaa kotia, isä käy muiden miesten tavoin tehtaassa töissä. Patriarkaaliset, eli miehekkyyden ja miesten arvoon ylitse naisten kumartavat arvot rehottavat, eikä niiden kyseenalaistamiselle ole sijaa.
Eddy on homo, mutta sillä ei ole oikeasti väliä. Eddyn kotona on väliä vain sillä, ettei hän ole kuin muut. Hän ei ole kovis tai edes maskuliininen mies. Huitomisensa, hentoutensa ja kimeän äänensä vuoksi aina kiusatun Eddyn kaveri ei halua olla kukaan, paitsi naapurin mummo ja tytöt.
Mikään kiusaaminen, alkoholisoituneen isän opetus tai poikien kanssa pelattu jalkapallopeli ei voi kuitenkaan muuttaa Eddyä. Kirja räpiköi samoissa ongelmissa ja samoissa kuvioissa alusta loppuun ja kuvaa raa'asti kiusaamisen arkisuutta ja lapsen halua kuulua ja sopeutua joukkoon.
Lukukokemuksena Ei enää Eddy oli vaikea ja ikävä. Käsittelimme kirjaa koulussa viestinnän näkökulmasta. Oli todettava, ettei kirjassa kuvata mahdollisesti ainuttakaan tervettä tai edes hyvää vuorovaikutustilannetta.
Ei enää Eddy on kuin historiallinen kauhutarina, jonka tapahtumat sijoittuvat ihan lähiaikaan. Kirja on tarina itseinhosta ja ahtaasta miehen muotista. Ymmärrettävästi kohuttanut ja puhuttanut teos, jonka soisin kaikkien niiden lukevan, jotka väittävät maailmaa valmiiksi.
-AtheneGirl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti