Soulswift on yhdysvaltalaisen Megan Bannenin toinen kirja. Se on itsenäinen fantasiateos, jonka hän on (ymmärtääkseni) itse kustantanut vuonna 2020. Bannenin kirjoja ei olla suomennettu.
Soulswift kertoo Gelyasta, nuoresta hedenski-tytöstä, joka on nuorena valittu Yhden Oikean Jumalan (One True God) välittäjäksi (a vessel), ja joka on lapsena tuotu Rosvaniaan luostariin opiskelemaan ja kääntämään Hänen Sanaansa (His Word). Ovinistit (the ovinists), joihin Gelyakin kuuluu, palvovat vain yhtä jumalaansa, Isää, jonka mallista miehetkin on luotu.
Kun Gelyaa pyydetään kääntäjäksi Demoniäiti-Elathia palvovan kantarin kuulusteluun, alkavat tapahtumat, joiden seurauksena tytöstä tulee toisenkin Jumalan, vaiko demonin?, välittäjä ja jonka harteille lankeaa maailman kohtalo. Gelyan on paitsi päätettävä, antautuako pyhän Vinnican tavoin vankeuteen maailmaansa suojellakseen, kuten hänen uskonsa vaatii, vaiko taistella voittaakseen ruumiinsa takaisin, myös mihin uskoo ja mitkä valheet hänen on jätettävä taakseen.
Bannenin luoma maailma on ihmeellinen. Sen tavat, kulttuuri ja uskomukset eroavat meistä suuresti, mutta tämä ei silti täytä korkean fantasian piirteitä. Uskontoihin, elathianilaisiin (the Elathians) ja ovinismiin, tutustutaan kirjan myötä pikku hiljaa, samalla kun Gelya pääsee pois muurien sisältä ja avartaa maailmankatsomustaan.
Tavik on ihana hahmo, vaikken aina pitänytkään siitä varsin sukupuolittuneesta jaosta, mikä matkaajilla oli. Ovinistinen maailma toisaalta tähän myös kannusti. Gelyan hahmo upposi minuun syvälle ja oli jollain tavalla myös samaistuttava.
Elathianien vainoaminen toi mieleeni Toisen maailmansodan, ja minusta jako oikeassa ja väärässä olemisessa elathianien ja ovinistien välillä oli reilu. Valitettavasti se oli myös realistinen.
Juoni eteni loogisesti alusta loppuun, eikä siinä ollut juurikaan sivujuonteita, mikä yksiosaiseen kirjaan sopiikin. Kysymyksiä, vastauksia ja oivalluksia syntyi pitkin kirjaa, eikä lukijaa jätetty pimentoon. Jotkin kohdat olivat ennalta-arvattavia, toiset niin yllättäviä, että ottivat vatsanpohjasta. Etenkin loppu oli saada minut itkemään muutenkin, kuin hiljaa pääni sisällä.
jessica unhappy endings arent popular, but they sure are MBs bread and butter. once again, she has proven that a good ending doesnt necessarily have to be a happy one. (Goodreads, 2020)
--> " onnettomat loput eivät ole suosittuja, mutta ne todellakin ovat MB:n (Megan Bannenin) suola. Taas kerran hän on todistanut, että hyvän lopetuksen ei tarvitse olla iloinen " (Goodreads, 2020)
Minua olisi kiinnostanut, oliko Kaksi-Miekkaisia ollenkaan naisia, vai oliko jako välittäjien ja heidän välillä nimenomaan naiset ja miehet? Mitä mieltä olette?
Harmittaa, kun tätä ei ole suomeksi! Kieli ei ollut kuitenkaan kovin vaikeaa, joten uskallan suositella, jos luotat englannin taitoosi. Suosittelen upean fantasiaseikkailun ohessa romantiikasta pitäville lukijoille, joita kiinnostaa tutustua jälleen uuteen tapaan kirjoittaa.
-AtheneGirl
