Kulkuri, noita ja lohikäärme kertoo lyhyesti ajasta Christopher Paolinin Perillinen-sarjan jälkeen. Kirja on jaettu osiin, joista pisin on nimeltään Mato, ja joka kertoo erästä urgalien sankaritarinaa. Muita aiheita kirjassa ovat Murtaghin nykytilanne, sekä noitatyttö-Elvan ja Angelan matkat.
Kulkuri, noita ja lohikäärme ei ainakaan Risingshadowssa ole saanut parhaita mahdollisia pisteitä, ei varsinkaan Eragon-faneilta. Kirjaa kuvaillaan itse sarjaan verrattuna melko luonteettomaksi ja kevyeksi - jotkut jopa väittävät sen olevan tehty vain rahan vuoksi. Itse uskon kirjan olleen tuote kirjailijan halusta palata vielä Alagaësiaan, ja kirjoittaa ehkä jostain, mikä jäi sarjasta uupumaan, tai purkaa ideoita ja ajatuksia, joita tauko menestyssarjasta on herättänyt. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, ettei kirjassa tuntunut olevan hirveästi tahtoa, eikä se vastoin odotuksiani edistänyt Perillinen-sarjaa laisinkaan.
Kirja spoilaa kyllä Perillistä, joten sitä ei tosiaan kannata hankkia, jos edeltävä sarja on vielä lukulistalla. Kuitenkin, vaikka Eragonin seikkailut olisi jo luettu, en näe tätä "lisäosaa" laisinkaan pakolliseksi, joskin sen lukeminen tietysti houkuttaa, kun on hyvän sarjan juuri lopettanut.
Tiivistäen, en näe kirjan lukemista Christopher Paolinin ja Alagaësian faneille välttämtättömäksi, mutta jos haluat vielä maahan kurkistaa, tie on avoinna. Suosittelen Perillinen-sarjan lukeneille, jotka jäivät kaipaamaan lohikäärmeitä, ja muita Alagaësian ihmeitä.
-AtheneGirl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti