Valitun aikakirjat on Nora Robertsin kolmiosainen fantasiakirjasarja, joka kertoo nykyisen maailman lopusta ja aivan uuden alkamisesta.
Kirjoista ensimmäinen, nimeltään Ensimmäinen vuosi, kertoo nimensä mukaisesti ensimmäisestä vuodesta Surman hävitettyä sivilisaatio lähes kokonaan. Toiset kaksi kirjaa, Toinen koitos sekä Viimeinen taistelu, käsittelevät aikaa noin vuosikymmen maailmanlopusta, kun selviytyneet ovat ehtineet järjestyä ryhmiksi ja uusi maailmanjärjestys ollaan omaksuttu.
Ensimmäisen kirjan päähenkilöita ovat noidat Lana ja Max, uutisankkuri Arlys, keiju Fred, taistelija Katie, ensihoitaja Jonah, sekä lääkäri Rachel. Toisilleen ventovieraat löytävät toisensa, ja muitakin, paetessaan sekasortoon ajautuneita suurkaupunkeja, hallituksen armeijaa ja Armottomia. Yhteistyöllä pian toisilleen hyvin läheinen piiri kerää selviytyjiä luokseen ja alkaa rakentaa maailmaa uudelleen.
Uusi maailma on tuonut mukanaan myös uusia voimia. Mustiksi Kummiksi kutsutaan niitä, jotka ovat tulleet voimasta hulluiksi, ja jotka nyt kylvävät tuhoa ympärilleen. Lanan tyttären Fallonin syntymä on ennustettu, ja hänet on Valittu jo kauan ennen maailman tuhoa siksi, joka puolustaa Valoa niiltä, jotka Pimeydellä yrittävät sen tukahduttaa.
Fallonin tehtävä ei ole helppo, mutta onneksi hänen ei tarvitse lähteä siihen yksin.
Sanon sen heti, Valitun aikakirjat kipusivat äkkiä epäviralliselle lempparisarjojen listalleni! Erilaisten hahmojen luonteet, motiivit ja taustatarinat olivat realistisia, ja tapahtuma- ja tilannekuvailu hienoa. Tunnelma välittyi tekstistä upeasti, samoin erilaiset tunnetilat. Rakastin hahmoja ihan niistä ärsyttävimmistä pikkupahiksista päähenkilöihin.
Erityisesti pidin siitä, kuinka sarja korosti yhteistyötä, ystävyyttä ja rakkautta. Usein fantasiakirjat korostavat voimaa, harjoittelua ja juonittelua (usein myös taistelujen voittamista "huijaamalla" tai juurikin nokkeluuden avulla), mutta tässä erilaisten ihmisten tiimityö oli kaiken ytimenä. Tiimityö pyöritti kyliä, tiimityöllä rakennettiin tukikohtia ja yhteisen motiivin ansiosta voitiin käydä pelottavaankin taisteluun. Jokainen oli hyödyksi jotenkin, ja New Hopen yhteisö oli kaikkiaan upeasti rakennettu. Ketään, ei edes Fallonia tai Mallickia, nostettu tunteettoman yli-ihmisen rooliin.
Suosittelen hieman erilaista fantasiaa hakeville, joita kiinnostavat tulevaisuuden uhkakuvat yhdistettynä selviytymistaisteluun, toivoon ja ystävyyteen <3. Todellakin rakastin tätä sarjaa!
-AtheneGirl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti